Yleistä liinjaliikenteestä (takaisin)
  * Pukkila - Askola - Porvoo 1922 (1921)
* (Loviisa) - Koskenkylä - Porvoo 1923
Onko sinulla vanhoja valokuvia?

Tarvitsen tämän sivuston kuvitukseen vanhoja valokuvia porvoolaisista autoista ja autoilijoista.

En välttämättä omaksi, vaan nähtäväksi ja kopioitavaksi.

Jos haluat ja voit auttaa kuvien saamisessa, ota yhteyttä:

Klaus Andersson
040 837 89 84; tai
kuvat@porvoonliikenne.ne
t

 


Ennen automobiilien aikaa kuljetettiin postia, tavaraa ja matkustajia kyytilaitoksen ja hevosten avulla siellä, missä ei ollut esimerkiksi sopivaa juna- tai laivayhteyttä. Kestikievarit tai majatalot olivat tunnetuin osa kyytilaitosta ja Porvoossakin oli sellainen vielä 1920-luvulla.

Kestikievari- tai kyytiasematoiminta huutokaupattiin maistraatin tai kruununvoudin toimesta vähintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, urakalla hoidettavaksi. Kestikievareiden oli tarjottava matkustajille kyydin lisäksi majoitus ja ravintoa, kyytiasemien ja -pysäkkien vain kyyti. Joissakin tapauksissa oli tarjottava myös kantajia. Hevosia ja vaunuja oli oltava tarjolla se tarpeellinen määrä, joka huutokauppaa suoritettaessa oli sen järjestäjän toimesta ilmoitettu kyyditykseen tarvittavan.

 
Kun ensimmäiset porvoolaiset henkilöautot oli nähty katukuvassa keväällä 1911, tarjosi " Mäntsälän auto " kesinä 1913-14 mahdollisuuden verrata niitä omnibusautoon. Tämä lienee ensimmäinen Porvoossa vieraillut linja-auto. Sen katonrajan kyltissä luki "Mäntsälän auto" ja kuljettajana toimi Emil Lönnqvist. Sillä ajettiin kesät 1913-14 Mäntsälän kirkonkylän ja Järvenpään aseman väliä, mutta joitakin kertoja myös Mäntsälästä Porvooseen, ilmeisesti huviajelun merkeissä.
 


Lokakuussa 1922 annettu asetus automobiililiikenteestä määräsi ammattimaisen automobiililiikenteen luvanvaraiseksi tammikuusta 1923 alkaen koko Suomessa. Porvoon kaupungissa oli lupaa tarvittu jo vuodesta 1910 saakka mutta esimerkiksi Porvoon pitäjässä tai yleensä muuallakaan maaseudulla ei. Elinkeinolupa tosin olisi tarvittu jo vuodesta 1919, mutta sitä ei juurikaan huomattu hakea.

* * * *

Porvooseen suuntautuvalle linjaliikenteelle oli 1920-luvulla ominaista, että sitä ryhtyi harjoittamaan joku sellainen, jolla muutenkin oli asiaa kaupunkiin. Tyypillinen esimerkki on Askolan Maidonmyynti-osuuskunta, joka avasi kesäkuussa 1923 Porvoossa liikkeen, jossa se myi omia tuotteitaan: voita, juustoa ja maitoa. Kun osuuskunta joka tapauksessa lähes päivittäin ajoi Askolasta Porvooseen, haki se lupaa ammattimaista automobiililiikennettä varten seuraavana vuonna ja sai sen 29. huhtikuuta 1924. Kuljetuspalvelujen tarjoaminen yleisölle oli siis ainakin aluksi samalla tavalla yrityksen muuta, varsinaista toimintaa tukevaa, kuin oli joillekin porvoolaisille kauppiaille ja liikemiehille, jotka olivat hankkineet auton varsinaisen liiketoimintansa vuoksi, mutta halusivat tarjota sitä myös vuokra-ajoon.

 
Toinen ominaispiirre linjaliikenteelle oli se, että kun huomattiin että jollakin reitillä oli kohtuullisesti tai jopa paljon matkustajia, ryhtyivät muut heti ajamaan samaa linjaa, joka sitten ei enää kannattanutkaan kovin hyvin. Tässäkään suhteessa Porvoonseutu ei poikennut muusta Suomesta. Porvoossa saattoi liiallisen kilpailun nähdä kolmella eri linjalla, erityisesti reitillä Pukkilasta ja Askolasta, mutta myös Koskenkylästä sekä myöhemmin Tolkkisista Porvooseen.
 


Kolmantena piirteenä voi mainita sen, että lupaa liikenteen harjoittamiseen ei aina ymmärretty hakea ennenkuin joko kilpailijat tai poliisi sitä vaativat. Toiset taas aloittivat liikenteen heti kun olivat anoneet lupaa, malttamatta odottaa että sen tosiaan saivat. Sellaisia merkkejä ei kuitenkaan ole, ehkä yhtä poikkeusta lukuunottamatta, että ammattimaista automobiililiikennettä olisi harjoitettu - ainakaan pitkään - kokonaan vailla lupaa. Tolkis Bil Ab ei kuitenkaan näytä koskaan hakeneen tai saaneen liikennelupaa, vaikka liikennettä Tolkkisten ja Porvoon välillä harjoittikin ainakin vuodesta 1925 lähtien.

Oulun Maaherra kysyi asiasta 31. toukokuuta 1923 päivätyllä kirjeellä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöltä. Hän nimittäin oli huolissaan siitä, että kun liikennelupia vasta myöhään keväällä 1923 oli alettu hakea, menisi pitkä aika ennenkuin kaikkia alueen tielautakuntia olisi automobiiliasetuksen mukaisesti kuultu, ja jos liikenne siksi ajaksi pitäisi keskeyttää aiheuttaisi se suurta vahinkoa. Hän esittikin ministeriölle, että liikennettä saisi harjoittaa jo ennen luvan saamista, kunhan voitaisiin osoittaa, että sitä on haettu.

Ministeri Erkki Pullinen vastasi Maaherralle kirjeellä 12. kesäkuuta 1923. Kirjeessä hän totesi, että "näyttää siltä kuin olisi muodostumassa sellainen käytäntö, että jos lupaa on pyydetty ammattimaisen automobiililiikenteen harjoittamista varten ja automobiili on asianmukaisesti rekisteröity eikä näytä olevan olemassa asianhaaroja, jotka saattaisivat lupa-anomukseen suostumisen epäilyksenalaiseksi, ammattimaista automobiililiikennettä harjoitetaan jo ennenkuin lupa on annettu ja lupa, jos se annetaan, myönnetään olemaan voimassa aikaisintaan siitä päivästä, jolloin lupa-anomus on jätetty asianomaiseen virastoon".

Maaherra oli samassa kirjeessä kysynyt myös, miten tulee tielautakunnilta pyydettävien lausuntojen suhteen menetellä sellaisessa tapauksessa, "jolloin automobiileja vuokrataan matkoja varten milloin mihinkin". Tähän ministeri vastasi, että "riippuu harkinnasta, onko ja mitä tielautakuntia asiasta kuultava". Tämä ministerin tulkinta teki käytännössä tarpeettomaksi pyytää lausuntoa tielautakunnilta muissa kuin sellaisissa tapauksissa, joissa anottiin lupaa linjaliikenteeseen.

Jos luvatta ajamista aluksi katsottiinkin läpi sormien, ryhtyi ainakin Uudenmaan läänin Maaherra Bruno Jalander vaatimaan kaikin puolin tiukempaa linjaa asiassa keväällä 1925. Silloin hän lähetti kaikille läänin nimismiehille tiukkasävyisen kirjeen, jossa kehotti tarkemmin valvomaan automobiililiikennettä. Erityisesti piti valvoa ajonopeuksia, että ammattimaista liikennettä harjoitetaan vasta luvan saatua ja että kuljettajalla on ammattiliikenteen ajokortti. Valvonnan tehostamiseksi Maaherra antoi ylimääräisen poliisikonstaapelin oikeudet eräille Uudenmaan tie- ja vesirakennuspiirin virkamiehille (kts. kirje 20. toukokuuta 1925).

 
Vaikeuksia ja kannattavuusongelmia liikenteen harjoittajille tuotti kovan kilpailun ohella se, että autoilla, varsinkaan suurimmilla niistä, ei saanut ajaa joka talvi teiden heikon kunnon takia. Lisäksi Maaherra määräsi vuonna 1925, että omnibusautomobiileissa, joilla aiottiin liikennöidä marras-huhtikuussa, piti olla kiinteä katto, kun aiemmin oli riittänyt jonkinlainen irrotettava suoja lähinnä sateen varalta. Määräys esti tavallisten kuorma-autojen tai nk. seka-autojen käyttämisen henkilöliikenteessä talviaikana.
 


Muutamaa harvaa linjaa ajanutta lukuunottamatta nämä ensimmäiset liikennöitsijät ajoivat aamulla kotikyliltään Porvooseen ja iltapäivällä takaisin. Joidenkin osalta näyttää myös ilmeiseltä, että tavallisella henkilöautolla harjoitettu linjaliikenne oli vain tapa osaltaan rahoittaa autoa ja hyödyntää muutoinkin kaupunkimatka, joka tehtiin omia tarpeita silmällä pitäen. Tällaiset henkilöt liikkennöivät vain kerran tai kaksi viikossa, kun täysin linjalleen omistautuneet ajoivat useammin, jopa 5-7 kertaa viikossa tehden lauantaisin kaksikin edestakaista matkaa ja mainiten vielä erikseen, että autoa saattoi tilata myös huviajeluun tms.

 
Mitään autoasemaa tai vastaavaa keskeistä lähtöpistettä ei yleensä ollut linjojen kummassakaan päässä, ei myöskään paikkaa aikataulu- tms. neuvontaan. Porvoossa ei ollut vielä koko 1920-luvulla varsinaista auto-asemaa muuta kuin vuokra-autoille. Aikatauluista ilmoiteltiin lehdissä ja varmasti myös lähtöpaikkakunnan eri epävirallisilla tai virallisilla ilmoitustauluilla, siellä, missä ihmiset kulkivat. Ja tietysti sana kiiri kyläläisten keskuudessakin.
 


Porvoossa oli luonnollisia lähtö- ja päätepisteitä linja-autoille oikeastaan kolme: Kauppatori, Rihkamatori ja rautatieasema. Rihkamatori oli näistä kenties paras, sillä sen lähellä olivat Porvoon vilkkaimmat kauppakadut: Kirkkokatu, Välikatu ja Jokikatu, eikä matka Kauppatorillekaan ollut pitkä. Rihkamatori näyttääkin muodostuneen Porvooseen lännestä ja Askolasta tulevien autobussien asemapaikaksi, kun taas idästä ja saaristosta tulevat autot pysäköivät Kauppatorille (kts. tarkemmin asemakiista 1927).

Lehti-ilmoituksista ei kuitenkaan, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, selvinnyt mistä autot tarkalleen lähtivät ja minne menivät. Onneksi useimmissa ilmoituksessa mainittiin puhelinnumero josta asian saattoi selvittää ja samalla varata itselleen paikankin.

* * * *
 


Ensimmäinen autolinja Porvooseen
Orimattila - Pukkila - Askola - Porvoo

1921-22
  Ensimmäisen säännöllisen linjaliikenteen Porvooseen vaikuttaa aloittaneen Orimattilasta Porvooseen osuusliike Loutolan auto, nk. "Loutolan juna", toukokuussa 1921. Se kulki keskiviikkoisin "heti aamujunan saavuttua Lahdesta" Mallusjoen, Pukkilan ja Askolan kautta Porvooseen. Paluulähtö Porvoosta Orimattilaan oli iltapäivällä kello 13. Kyytiin otettiin niin rahtia kuin matkustajiakin.
 
Vuonna 1922 jatkoi liikennettä Pukkilan Autoyhtymä. Yhtymän omistama auto kuljetti matkustajia Orimattilasta (mitä ilmeisimmin Pukkilan ja Askolan kautta) Porvooseen ja takaisin Orimattilaan. Vuonna 1922 liikennöitiin heinäkuun 1. päivästä lokakuun 1. päivään yhteensä 56 kertaa, siis 4-5 kertaa viikossa. Vuonna 1923 auto teki 70 edestakaista matkaa toukokuun 1. päivästä lokakuun 15. päivään. Maanantaisin lähdettiin liikkeelle aamukuudelta ja keskiviikkoisin ja lauantaisin kahdeksalta. Paluu Porvoosta tapahtui iltapäivällä kello 15.30. Auton saattoi tilata "erikoismatkalle" ottamalla yhteyden kauppias Veriöön.
Välimatkataulukko
Porvoo - Orimattila (1923)
km /väli km paikka
0 ....... Porvoo
  14,9  
14,9 ....... Monninkylä
  4,4  
19,3 ....... Vakkola
  16,6  
35,9 ....... Pukkila
  21,1  
57 ....... Sommarnäs
  2,9  
59,9 ....... Orimattila
(Suomen Automobiili Klubi: "Suomen yleisimmin käytettyjen maanteiden välimatka-luettelo" 1923)
 
Vuoden 1923 kesäkuussa sai Pukkilan Autoyhtymä kaksi kilpailijaa reitilleen, kun Henrik Sarka ryhtyi ajamaan vuoroja Pukkilan ja Porvoon välillä ja maanviljelijä Arvo Tyyskä Vakkolan ja Porvoon väliä.
 
Sarkan vuorot loppuivat elokuussa ja hänen jälkeensä ajoi puolestaan maanviljelijä Heikki (tai Henrik?) Franssila 1. syyskuuta - 5. marraskuuta vuonna 1923 Askolan ja Porvoon väliä samanlaisella autolla kuin Sarka. Päivämääristä ja muista seikoista päätellen Sarka myi autonsa Franssilalle.
 
Vuonna 1924 lisääntyi liikenne Pukkilan ja Porvoon välillä edelleen, kun luvan Askolan ja Porvoon välille sai Askolan Maidonmyyntiosuuskunta 29.huhtikuuta ja Pukkilan ja Porvoon välille peräti kolme uutta yrittäjää Pukkilasta, kauppias Hautala, huvilanomistaja Evander ja kauppias Ristola. Näistä kolmesta ainakin Hautalan autolla kuljetettiin myös postia Porvoon ja Pukkilan välillä.
 


Parissa vuodessa oli Pukkilasta, Askolasta, Vakkolasta ja Monninkylästä Porvooseen kulkevia autoja ilmaantunut niin monta, että on vaikea uskoa kaikille riittäneen tarpeeksi tuloja matkustajilta ja tavaran kuljettamisesta. Harvoista matkustajista ilmeisesti kilpailtiin siten, että autot pyrkivät lähtemään hieman muita ennen ja näin keräämään matkustajia myös matkan varrelta. Tästä on merkkinä onnettomuus, jossa oli osallisena useita Askolan suunnasta ajavaa autoa:

 
Kun eilen aamulla puoli seitsemän aikaa olivat Pukkilan ja Askolan autobussit matkalla kaupunkiin - peräkkäin kulki sillä hetkellä neljä autoa - sattui Hattulan sahan lähellä ensimmäisenä ajanut auto vikaantumaan ja pysähtyi nopeasti. Kaksi lähinnä sen perässä ajanutta autoa onnistuivat väistämään ajoissa, mutta Pukkilan Autoyhtymän suuren auton kuljettaja, joka ajoi viimeisenä, ei huomannut tapahtunutta ennenkuin oli liian myöhäistä. Hän yritti ajaa auton sivuun, mutta kun tie on kapea, ei yritys onnistunut vaan auto kaatui kumolleen ojaan. Kauppamatkustaja A. Aarnio, jonka paikka oli ollut kuljettajan vieressä, yritti tilanteessa hypätä autosta, mutta jäi sen alle ja katkaisi toisen jalkansa. Häntä hoidetaan sairaalassa.
  (Borgåbladet 26. kesäkuuta 1924)
 

Toinen autolinja Porvooseen
Loviisa - Koskenkylä - Porvoo

1923
 
Koskenkylässä oli kesällä 1922 huomattu kasvanut liikenne- ja liikkumistarve Porvooseen. Maalis-huhtikuun vaihteessa 1923 kutsui sahanjohtaja A. J. Sandbäck koolle kokouksen, johon saapuikin kuutisenkymmentä henkilöä Koskenkylästä, Rikestä ja Vanhakylästä. Kokous päätti yksimielisesti perustaa yhtiön, Forsby Bilaktiebolagin (kutsun tätä suomeksi "Koskenkylän Auto Oy"), joka ryhtyisi hoitamaan autoliikennettä Koskenkylän ja Porvoon välillä. Kahden markan hintaisia osakkeita merkittiin heti lähes riittävästi alkupääomaksi. Perustettavan yhtiön hallitukseen valittiin Sandbäck puheenjohtajaksi ja lisäksi konttoripäällikkö L. Rosenström, herra V. Floor ja koneenhoitaja K. Laine. Varajäseniksi hallitukseen valittiin kauppias Alfred Ahlers ja kauppaesimies B. Lönnström.
Välimatkataulukko
Porvoo - Loviisa (1923)
km /väli km paikka
0 , , , Porvoo
  20  
20 , , , Gammalby
  14  
34 , , , Pernå
  13  
49   Loviisa

Suomen Automobiili Klubi: "Suomen yleisimmin käytettyjen maanteiden välimatka-luettelo"1923
 
Valitun hallituksen tehtäväksi annettiin mm. luonnostella yhtiön säännöt ja hankkia sille auto. Neuvotteluja se ryhtyi käymään heti ja päätyi pian ostamaan Fiat-merkkisen auton helsinkiläiseltä Walfrid Alftan Oy:ltä.
 
Auton tulo Suomeen kuitenkin venyi ensin Italiassa, jossa auto valmistettiin, ja sitten matkalla Saksan halki. Hallitus oli aluksi toivonut että liikennöinti olisi voitu aloittaa jo huhtikuun puolivälissä, mutta tositoimiin päästiin vasta kesäkuussa.
 


Kun Koskenkylän Auto Oy:n omnibussin tulo viivästyi, yritti yhtiö aloittaa liikenteen sovitusti toukokuun puolivälissä, 9-10 hengelle tarkoitetulla pienemmällä autolla, jonka se lienee vuokrannut. Suoritetulla koeajolla autosta rikkoontui akseli Erlandsbölen mäessä ja auto jäi niille sijoilleen kahdeksi viikoksi uutta akselia odottamaan.

Kesäkuun alussa auto oli saatu korjattua ja sen aikataulu suunniteltua. Sanomalehti Östra Nylandin mukaan tarkoitus oli ajaa vuoro jokaisena päivänä niin, että kolmena päivänä viikossa autolla olisi yhteys Porvoosta lähtevään aamujunaan ja samoin kolmena päivänä iltajunaan. Sunnuntaisin auto olisi vuokrattavana Loviisassa. Matkan hinta Loviisasta Porvooseen olisi 60 markkaa, muutoin 1,75 markkaa kilometriltä. Näyttää kuitenkin siltä, että autolla ajettiin vuoro kolmena päivänä viikossa niin, että sillä pääsi aamujunaan ja se lähti takaisin iltapäivän junan saavuttua, sillä kesäkuun 9. päivän ilmoituksen mukaan auto olisi vuokrattavissa lyhyitä matkoja varten tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin.

Kesäkuussa julkaistujen ilmoitusten mukaan ei Koskenkylän Auto Oy kuitenkaan ajanut Loviisaan.

Maanantaina kesäkuun 11. päivänä 1923 aloitti Koskenkylän Auto Oy liikenteen Koskenkylän ja Porvoon välillä ja samana päivänä (ellei vasta tiistaina 12 kesäkuuta?) kestikievarinpitäjä Karl Lindfors Porvoon ja Loviisan välillä. Näin Lindforsista tuli ensimmäinen porvoolainen linjaliikenteen harjoittaja. Alempana Koskenkylän Auto Oy:n ja Lindforsin auton aikataulut yhdistettynä.

Ennenkuin linjaliikenne Porvoon ja Koskenkylän välillä vihdoin alkoi, tehtiin jollakin autolla edeltävänä viikonloppuna, lauantaina 9. kesäkuuta huvimatka urheilukilpailuihin Loviisaan. Matkan järjesti urheiluseura Akilles ja lähtö oli Rihkamatorilta kello 14.30. Lippuja matkalle saattoi ostaa etukäteen Lindforsin leipomonmyymälästä, mikä antaa aiheen olettaa, että huviajelu tehtiin kestikievarinpitäjä Lindforsin autolla: leipurimestari Arthur Richard Lindfors oli kestikievarinpitäjä Lindforsin poika.

 
 
  Koskenkylän Auto Oy Karl Lindfors
  Koskenkylä-Porvoo Porvoo-Koskenkylä Porvoo-Loviisa Loviisa-Porvoo
ma 5.00 14.00 12.30 15.00
ti     12.30 15.00
ke 5.00 14.00    
to     12.30 15.00
pe 5.00 14.00    
la 12.00 19.00* 12.30 15.00
    * Porvoosta lähdettiin kun kello 19:n laiva oli saapunut
 

Koskenkylän Auto Oy:n vuorot oli selvästi suunniteltu niitä varten, jotka tulivat hoitamaan asioitaan Porvooseen. Automatka lienee kestänyt noin tunnin, joten kello 5.00 vuorolla Porvooseen tuleville jäi kahdeksan tuntia aikaa, ennenkuin paluukyyti lähti klo 14. Siinä ehti vaikka myymään maaseudun tuotteita paitsi kauppoihin vaikka itse torilla. Maanantaisin saattoi Koskenkylään palata Lindforsin auton kyydissä jo hieman aiemmin, kello 12.30.

Lindforsin auton aikataulu oli suunniteltu postinkuljetusta varten, sillä Lindfors kuljetti postia reitillä Porvoo - Ilola - Vanhakylä. Autolla ajettiin vain neljänä päivänä viikossa, eli niinä päivinä joina postiakin kuljetettiin. Lindforsin autolla saattoi piipahtaa kylässä Ilolassa tai Koskenkylässä, mutta Loviisassa auto ei juuri viipynyt, vaan palasi sieltä melkein heti saavuttuaan. Keskinopeus seka-autolla ajettaessa tuskin oli edes 20 kilometriä tunnissa, joten noin 40 kilometrin matka Porvoosta Loviisaan kesti reilut kaksi tuntia. Postin aikataulu oli kuitenkin sellainen, että sen arvioitu saapumisaika Ilolaan oli jo 15 minuutin kuluttua lähdöstä eli kello 12.45 ja Vanhakylään postipisteeseen kello 13.15 eli 45 minuutin kuluttua lähdöstä.

Auton käyttö linjalla nopeutti postinkulkua niin, että sen vuoksi oli muutettava niiden postilinjojen aikatauluja, jotka kuljettivat postin Lindforsin reitiltä Koskenkylän sahalle, Pernajaan ja Isnäsiin ja takaisin reitille. Isnäsissä muutettiin myös postin aukioloaikaa. Jo etukäteen arvioitiin, ettei autolla todennäköisesti ajettaisi koko vuotta, vaan talvella turvauduttaisiin postinkulkuun hevosella, kuten edellisinäkin talvina (Lindfors omisti myös kolme hevosta ja kärryjä yms.).

 
Kestikievarinpitäjä Lindfors vuokrasi autoaan niinä päivinä, jolloin se kävi Loviisassa, ennen kello 12 ja kello 18 jälkeen, muina päivinä vapaasti. Koskenkylän Auto Oy:n omnibussia sai vuokrata "lyhyille matkoille" lähinnä tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin.
 
Koskenkyläläiset uskoivat Koskenkylän ja Porvoon välisen linjan kannattavuuteen. Joukko yksityishenkilöitä hankki keväällä 1924 Mosson-merkkisen amerikkalaisvalmisteisen linja-auton, johon mahtui 16-18 matkustajaa. Sillä he ryhtyivät ajamaan reittiä Koskenkylä-Porvoo-Loviisa. Alla kahden koskenkyläläisen auton, siis Koskenkylän Auto Oy:n (oy) ja yksityisten auton (yk) aikataulut yhdistettynä. Siitä voinee päätellä, että linjaa ajettiin melko hyvässä yhteistyössä.
 
    Koskenkylästä Porvoosta
  ma (yhtiö) 5.30 oy 14.00
  ti (yksit) 5.30 yk 12.00
  ke (yhtiö) 5.30 oy 14.00
  to (yksit) 5.30 yk 15.00
  pe (yhtiö) 8.00 oy 14.00
  la (yhtiö) 5.30 oy 18.00
  (Koskenkyläläisten liikennöitsijöiden aikataulu toukokuussa 1924)

Yksityishenkilöiden omistamalla autolla ajettiin lisäksi lauantaisin seuraavat vuorot

  5.30 Koskenkylä-Loviisa 8.00 Loviisa-Porvoo  
  12.00 Porvoo-Loviisa 18.30 Loviisa-Koskenkylä  

Myös Koskenkylän Auto Oy ilmoitti vuoromuutoksista Helluntaina, se ajoi maanantaina 9. kesäkuuta vasta klo 16 Porvooseen ja paluuvuoron klo 18. Seuraavaksi vuorojen muutoksista ilmoiteltiin kesäkuun lopulla, Juhannuksena.

Kesäkuun alussa 1924 laajensivat koskenkyläläiset yksityishenkilöt tarjontaansa ja ryhtyivät hieman kilpailemaan Koskenkylän Auto Oy:n kanssa ajamalla maanantaisin vuoron Koskenkylästä Porvooseen vain puoli tuntia sitä ennen (klo 5.00 vs. klo 5.30). Näin auto saatiin tehokkaampaan käyttöön ja uusia vuoroja Porvoon ja Loviisan välille maanantaiksi ja torstaiksi.

 
  ma ti to pe la
Koskenkylä-Porvoo 05.00 05.30 05.30 05.30  
Koskenkylä-Loviisa         05.30
Porvoo-Loviisa 08.00   12.00   12.00
Loviisa-Koskenkylä     17.00   18.30
Loviisa-Porvoo 12.00       08.00
Porvoo-Koskenkylä 18.00 13.00   13.00  
  (Taulukko koskenkyläläisten yksityishenkilöiden auton vuoroista kesäkuussa 1924)

Koskenkylän Auto Oy vastasi heinäkuun 7. päivä alkaen yksityisten liikenteenharjoittajien haasteeseen lisäämällä vuoroja. Sen jälkeen näytti Porvoo-Koskenkylä -aikataulu tältä:

 
  Koskenkylästä Porvoosta
ma 5, 5.30, n. 13* 8 (L), 12.30, 18
ti 5.30, 7 12.30, 13
ke 5.30 12.30
to 5.30 12 (L), 15
pe 05.30, 7 12.30, 13
la 5.30, n. 9*, 13.30 12 (L), 11.30, 18
  (kahden Koskenkyläläisen linja-auton aikataulu heinäkuussa 1924)
* = kirjoittajan arvio, vuoro lähtenyt Loviisasta tuntia ennen
(L) = vuoro kulkee Porvoosta Loviisaan saakka

Elokuussa 29. päivänä lopettivat yksityishenkilöt Koskenkylän-auton perjantaivuorot kokonaan ja aikaistivat tiistain paluulähtöä Porvoosta klo 11.30:een.


Vuoden 1924 kesäkuussa ryhtyi toinen porvoolainen, rakennusmestari Alfred Lönnqvist nimellä "Porvoon turistiauto" ajamaan vuoroja Porvoon ja Loviisan välillä 14-hengen Gray-merkkisellä omnibussilla U-448. Lönnqvist haki lupaa 19. kesäkuuta ja sai sen 19. heinäkuuta, mutta aloitti vuorojen ajamisen siis jo kesäkuussa. Lönnqvistin mielenkiintoon reittiä kohtaan vaikutti varmaankin se, että kestikievarinpitäjä Lindfors oli kuollut helmikuussa 1924 ja hänen jäljiltään jäi jonkinlainen tyhjiö Porvoon ja Loviisan välille. Lönnqvist siis jatkoi liikennöintiä siitä mihin Lindfors jäi.

Vuoroja Lönnqvistin autolla oli viisi viikossa: maanantaisin ja lauantaisin Porvoo-Liljendal-Loviisa klo 11, paluu Loviisasta klo 15.30, torstaisin jo kello 6 Porvoosta, paluu klo 15.30 sekä tiistaisin ja perjantaisin Porvoosta suoraan Loviisaan klo 12, paluu klo 15.30.

Heinäkuun puolivälissä Lönnqvist lopetti torstain ja lauantain Loviisa-Porvoo -vuorot mutta aloitti sen sijaan Jakari-Porvoo -välisen liikenteen, keskiviikkoisin ja lauantaisin Jakarista klo 7, paluu Porvoosta klo 14. Frimanin Isnäsin-auto puolestaan lopetti keskiviikko- ja perjantaivuoronsa syyskuun alussa. Lönnqvist peruutti Jakarinvuorot ensimmäisen kerran elokuun 2. päivänä, kun auto oli vuokrattu Imatralle-suuntautuvaa huviretkeä varten.

Marraskuun 8. päivänä lopetti Lönnqvist Porvoo-Loviisa -vuorojen ajamisen siltä ajokaudelta. Maaherra oli kieltänyt kaiken yli 3 tonnia painavilla kuorma- ja niitä vastaavilla autoilla ajamisen 10. tammikuuta toukokuun 15. päivään saakka. Tämä kielto ei kuitenkaan koskenut aikaa jolloin tienpinta olisi jäässä ja kieltoon sai hakea poikkeuslupaa. Lönnqvistin auto tuskin painoi 3 tonnia, mutta hän joutui tieolosuhteiden pakosta keskeyttämään liikennöimisen jo huhtikuun alussa.

Alkutalvi 1925 lienee myös ollut vähäluminen tai tiepiirin lumenauraus riittävän tehokasta autoliikenteen eduksi. Helmikuun 28. päivänä Lönnqvist nimittäin lupasi lehti-ilmoituksessa, että 10. maaliskuuta alkaa liikenne Loviisaan tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 12 ja paluu olisi kello 15.30. Pääsiäispyhinä hän ajoi ylimääräisiä vuoroja 9, 11 ja 13. huhtikuuta kello 11.30 Loviisaan ja paluumatkan Loviisasta 15.30. Pitkäperjantaina hän ei ajanut.

Maaherra oli helmikuussa 1925 määrännyt autobussiliikenteelle taksan, jota sai korottaa talviaikana 25 prosenttia. Sen perusteella maksoi matka esimerkiksi Porvoosta Loviisaan maaliskuussa 1925 noin 25 markkaa.

Lönnqvistin Turistiauton jälkeen saatiin heinäkuussa 1924 Porvoon ja idän välille vielä uusi liikennöijä, loviisalainen elokuvateatterinomistaja Hjalmar Harald Holmström, jolla oli yhtiötoverina kalastaja Otto Emil Randelin. He ryhtyivät ajamaan vuoroja Loviisasta Porvooseen tai Kotkaan 18-hengen autolla U-299, jolle oli toukokuussa haettu liikennelupa Loviisan ja Elimäen sekä Loviisan ja Kimonkylän välille. Maanantaisin, torstaisin ja lauantaisin ajettiin Loviisasta Porvooseen klo 6.00, paluu klo 15. Tiistaisin ja perjantaisin Loviisasta Kotkaan klo 7.30, paluu klo 15.

  Holmströmin ja Randelinin auto vuonna 1924
  Rocket-Schneider, n:o 22.000 G-7
  Omapaino 1650 kg, kantavuus 1500 kg
  pituus 520 cm, korkeus 235 cm, leveys 185 cm.

Porvoosta itään saatiin siis Koskenkylän Auto Oy:n innoittamana vuonna 1924 varsin mukavasti vuoroja, kun taas länteen ei liikennöinyt vielä kukaan. Tämä johtui siitä, että länteen pääsi Porvoosta junalla tai laivalla melko mukavasti mutta itään ei. Itään kulkevat autovuorot toimivat jonkinlaisena junaradan jatkeena ja osa autovuoroista lähtikin rautatieasemalta.

Ihan kaikkialle länteen ei kuitenkaan päässyt. Siihen tarjosi apua ensimmäisenä Karl Ekstam, joka ryhtyi omalla "Turistiautollaan" U-533 ajamaan elokuussa 1924 vuoroja Kulloon ja Porvoon sekä Piirlahden ja Porvoon välillä. Kulloosta lähdöt olivat maanantaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 7 ja paluu Porvoosta klo 13. Vuorot ajettiin Sisbackan ja Söderveckosken kautta. Sunnuntaisin lähdöt olivat klo 7.30 ja Porvoosta klo 16. Piirlahdesta pääsi Ekstamin kyydissä Porvooseen keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 7 ja takaisin klo 13.

Lokakuussa Ekstam lopetti maanantain ja sunnuntain vuorot Kulloosta Porvooseen ja myöhensi torstain ja lauantain lähtöjä klo 7:stä 7.30:een. Piirlahden aamuvuoroja hän myöhensi samoin 7.30:een.

 

 

Tolkkisista Porvooseen

Tolkkisista ryhdyttiin harjoittamaan liikennettä Porvooseen ilmeisesti vasta vuonna 1925. Tolkis Bil Ab ehti ensimmäisenä, kun Tolkkisten osuuskaupan Maaherralle heinäkuussa 1925 tekemän anomuksen käsittely viivästyi vuodella. Tämä johtui siitä, että Maaherra pyysi asiasta asianomaisen tielautakunnan lausuntoa, mutta siihen ei saatu vastausta, kun pyyntökirje joko eksyi matkalla tai se hävisi tielautakunnan puheenjohtajalle saavuttuaan. Tielautakunnan puheenjohtaja Eklund oli kuollut niihin aikohin kun kirjeen olisi pitänyt lautakunnalle saapua, eikä sitä löytynyt hänen aineistonsa joukosta. Alkukesästä 1926 asiaa käsiteltiin uudemman kerran sekä tielautakunnassa että Maaherran toimesta lääninhallituksessa ja Tolkkisten osuuskauppa sai luvan lopulta heinäkuun alussa 1926 anottuaan sitä uudelleen kesäkuun 26. päivänä. Auto osuuskaupalla oli valmiina, se oli laatuaan omnibusautomobiili ja sen rekisterinumero oli U-615. Tolkis Bil Ab:n saamasta luvasta ei tietoa ole löytynyt.