Polttoaineen myynti ja varastointi Porvoossa 1920-luvulla

Axel Ahlqvist osakeyhtiö oli 1920-luvulle tultaessa todennäköisesti pisimpään bensiiniä myynyt yritys Porvoossa. Sen liike sijaitsi Jokikatu 31:ssä Puistokadun kulmassa. Jo vuonna 1910 mainosti Ahlqvist yksinkertaisella ilmoituksellaan myyvänsä moottoribensiiniä (kuva Borgåbladet 21.7.1910).

Jonkin aikaa myi muun muassa bensiiniä, petroolia, moottoriöljyjä jne. Porvoossa toiminimi "Tapiola & Lindholm", joka ilmoitti olemassaolossaan ainakin heinäkuussa 1919 Borgåbladetissa. Osoitetta ei ollut mainoksissa tapana mainita, mutta puhelinnumero oli 106.

Itsenäistymisen aikoihin ja vielä 1920-luvulle tultaessa kärsittiin Suomessa bensiinipulasta. Maailmalla oli sodittu eikä bensiiniä riittänyt myytäväksi niillekään, joilla oli rahaa siitä maksaa. Suomessa kauppa- ja teollisuuskomissionin kulkulupatoimisto piti tiukkaa linjaa antaessaan - tai ollessaan antamatta - lupaa autolla ajamiseen. Kun esimerkiksi tie- ja vesirakennusten ylihallitus pyysi kesällä 1918 lupaa auton käyttöön Helsingissä, ei sitä herunut. Bensiinittömänä auto oli käyttökelvoton, ja se lähetettiinkin junalla Kajaaniin, jossa sille löytyi käyttöä Oulu-Nurmes -rautatien tutkimisessa.

Suomen Petroolituontiosakeyhtiö Masut oli vuoden 1914 toukokuussa vuokrannut Porvoon kaupungilta Hornhattulasta palstan polttoaineiden säilytystä varten. Todennäköisesti yhtiö myös myi polttoaineita paikalla. Vuonna 1923 yhtiö anoi ja sai luvan rakentaa tontille myös kahden huoneen asunnon vartijaa varten. Asiaa hoiti yhtiön puolesta kauppias Helmer Karlsson. Alueen vuosivuokra nousi samassa 150 markasta 500 markkaan.


"Mack"-asemat


Nykyaikaiset maanalaisesta säiliöstä polttoainetta pumppaavat myyntipisteet saatiin Porvooseen vuoden 1924 kesällä. Tätä asiaa edisti ja teki sen osaltaan mahdolliseksi saman vuoden maaliskuussa annettu asetus tulenarkojen nesteiden valmistuksesta, varastossapidosta, myynnistä ja kuljetuksesta (29. maaliskuuta 1924).

Ensimmäisenä ehti uudentyyppiselle polttoaineenjakelulle anomaan lupaa August Eklöf -yhtiö. Huhtikuun Mack-polttoainepumppu16. päivänä 1924 se pyysi kaupungin rahatoimikamarilta rakennuslupaa aikomuksenaan kaivaa jokirantaan, omistamansa talon Jokikatu 27:ssä kohdalle, kaksi maanalaista 5000 litran säiliötä ja asentaa maan päälle Mack-pumpun, joka tulisi korkeudeltaan 2,5 metriä olevaan lukittavaan "kaappiin" (kuva ohessa). Jakelupisteen oli tarkoitus palvella ensisijaisesti yhtiön omia tarpeita, mutta sen lisäksi yhtiö pyysi anomuksessaan Porvoon rahatoimikamaria huomioimaan sen, että jakelupiste tulisi olemaan myös yleisessä käytössä.

August Eklöf -yhtiön nopea liikkeellelähtö asiassa johtui siitä, että se epäili, ettei sen Jokikatu 27:n kellarissa pitämä polttoainevarasto täyttänyt uuden asetuksen mukaisia lupaehtoja. Yhtiöllä oli kuitenkin käytössään moottoriveneitä ja -aluksia sekä traktoreita ja automobiileja, eikä polttoaineenjakelun katkos siten tullut kysymykseen. Yhtiöllä oli oma lehmä ojassa. Polttoaineen tankkaaminen myös helpottuisi, kun riittävän lähelle rantaa sijoitusta pumpusta voitaisiin täyttää niin vesillä kuin maallakin liikkuvien kulkuneuvojen säiliöt.

Porvoon rahatoimikamarille asia oli kuitenkin sillä tavoin uusi, että se halusi harkita asiaa huolellisesti ja tutustua jokirannassa polttoainesäiliöille ja -pumpulle esitettyyn paikkaan. Tämän harkinnan ja tutustumisen aikana ehti myös kaksi muuta yritystä ilmoittaa kiinnostuksensa uudentyyppisen bensiiniaseman rakentamiseen: Suomen Mineraaliöljyosakeyhtiö anoi paikkaa Mack-asemalle 17. toukokuuta ja Hankkija Keskusosuusliike 3. kesäkuuta. Nämä yhtiöt eivät määritelleet tarkemmin haluamaansa paikkaa, mutta Suomen Mineraaliöljyosakeyhtiö halusi keskeisen paikan liikenneväylän läheisyydestä. Toukokuussa muistutti Axel Ahlqvist osakeyhtiö bensiininmyynnistään lehtimainoksessa (kuva ohessa, Borgåbladet 5.5.1924).

Vihdoin kesäkuussa oli Porvoon rahatoimikamari valmis tarjoamaan kaksi eri tonttia Mack-asemalle; jokirannassa siellä minne August Eklöf -yhtiö sen alunperinkin oli halunnut sijoittaa ja lisäksi Kauppatorin pohjoislaidalla "suurinpiirtein neljännen puun kohdalla Rauhankadulta lukien". Kun halukkaita bensiiniasemanpitäjiä oli kolme, päätettiin tontit huutokaupata.

Bensiinasematonttien huutokaupasta ilmoitettiin paikallislehdissä ja huutokauppa pidettiin kesäkuun 11. päivänä 1924. Tonteista oli kiinnostunut edellä mainittujen kolmen yhtiön lisäksi myös Keskusosuusliike Labor. Huutokaupan jälkeen sai August Eklöf osakeyhtiö haluamansa paikan jokirannassa 1000 markan vuosivuokralla ja Mineraaliöljyosakeyhtiö paikan Kauppatorilta 9500 markan vuosivuokralla. Hankkija ryhtyi myymään bensiiniä omasta varastostaan.

Vuokrasopimus kaupungin ja Suomen Mineraaliöljyosakeyhtiön kesken tehtiin heti huutokauppapäivänä. Sopimuksen luonnos oli huutokauppaan osallistuneiden nähtävänä jo ennen itse kauppatapahtumaa, ja siitä näkyi vuokrasopimuksen ehdot. Alla sopimus lisättynä huutokaupassa selvinneellä vuokralla.

  1. Polttoainejakelulaitteet ovat Martini-Hünecke, Boswer, Mack tai Société Anonyme pour tous appareils mecanicues –järjestelmän mukaiset,
2. Vuokra-aika on kolme vuotta alkaen 1.6.1924,
3. Vuokra on 9500 markkaa vuodessa ja se suoritetaan puolivuosittain etukäteen,
4. Rakentamista ei saa aloittaa ennenkuin Maistraatti ja kaupunginhallitus ovat hyväksyneet sen piirustukset,
5. Vuokraaja on velvollinen myymään asemalla polttoainetta sinä aikana kuin automobiililiikennettä harjoitetaan ja päivässä vähintään kauppaliikkeitten aukioloajan,
6. Vuokraaja on velvollinen siirtämään bensiiniaseman muualle mahdollisen kaavamuutoksen takia sen vuokra-aikana.

Sopimuksen viides pykälä oli tarkoitettu turvaamaan polttoaineensaanti koko ajokauden ajan, ja siksi se antoi myös mahdollisuuden pitää myyntipiste suljettuna esimerkiksi mahdollisten ajokieltojen aikana ja silloin, kun keliolosuhteet tekivät autolla ajamisen mahdottomaksi.

Kauppatorin bensiiniasema rakennettiin nopeasti ja avattin vain reilun kuukauden kuluttua huutokaupasta, 19. heinäkuuta 1924. Siten siitä tuli Porvoon ensimmäinen "Mack-asema". Kauppatorin asemaa ylläpiti Oy Traktor Ab ja se myi siis Suomen Mineraaliöljyosakeyhtiön (Shell) polttoaineita, oman mainoksensa mukaan ”[P]arasta amerikkalaista polttoainetta päivän halvimpaan hintaan”. Tuo hinta oli 3,60 markkaa päivällä ja 3,85 markkaa yöllä.

August Eklöf osakeyhtiön Jokikadun bensiiniasema avattiin syyskuun 1924 lopussa ja siellä sai tankata Nobelin polttoaineita. Vuoden 1925 huhtikuussa mainosti yhtiö "suodatettujen" polttoaineiden hintoja venesataman Mack-asemalla: bensiini 3:90 ja petrooli 1:75 markkaa litralta.

Vuodeksi 1927 halusi kaupunki nostaa Kauppatorin ja jokirannan bensiiniasemien tonttien vuokraa, Kauppatorin 12.000 markkaan ja jokirannan 6.000 markkaan.

Vuonna 1926 joutui Porvoon rahatoimikamari seuraavan kerran polttoaineisiin liittyvän haasteen eteen. Kun kaksi vuotta aiemmin oli etsitty paikkaa uudentyyppiselle polttoaineenjakelupisteelle, halusi Nobel-Standard osakeyhtiö helmikuussa 1926 rakentaa valtavankokoiset säiliöt polttoaineiden varastoimiseen. Ja luvan se myös sai. Alla toukokuussa tehty piirros säiliöistä, joista kahden suurimman tilavuus on 170 kuutiometriä ja pienen säiliön 40 kuutiometriä. Polttoaineita näissä säilytettiin enimmillään 150.000 litraa bensiiniä, 150.000 litraa petroolia ja 30.000 litraa naftaa.

Piirros säiliöistä kaupungista päin katsottuna. Joki oikealla. Suurempien säiliöiden halkaisija ja korkeus on 6 metriä. Säiliöt on rakennettu korkealle siten, että niistä voidaan valuttaa polttoaine vasemmalla näkyvään tynnyrisuojaan omalla paineella.

Rahatoimikamari teki Nobel-Standard Osakeyhtiön kanssa alueesta polttoainesäiliöitä varten 40 vuoden vuokrasopimuksen alkaen 1. tammikuuta 1926. Vuosivuokra oli aluksi 1 markka per neliömetri eli 6.800 markkaa.

Vuokra-alue sijaitsi kaupungin asemakaava-alueen ulkopuolella. Helsinkiläinen suunnittelutoimisto Jung & Jung oli parhaillaan piirtämässä Porvoolle uutta asemakaavaa, ja työn senhetkisen luonnoksen mukaista korttelijakoa käytettiin asiakirjoissa määrittämään vuokra-aluetta. Se kattoi luonnoksen mukaan tontit 4 ja 5 korttelissa 179. Oikealla kuva jossa on sijoitettu vuoden 2006 karttaan tuo kaavaluonnos. Kuvaan on piirretty punaisella se maavallin eristämä alue, jolla Nobel-Standardin säiliöt (myös punaisella) sijaitsivat. Alue sijaitsi Rantakadun ja Tapulikadun välissä, Sikosaareen johtavan tien risteyksen läheisyydessä (ei liene sattumaa, että tuo samainen alue on nyt risukkoista metsää, kun sen ympäristö on kohtuullisen siistiä ruohikkoa).

Alueelle rakennettin vielä 1920-luvulla myös puisten tynnereitten korjausverstas, asunto ja säilytysvaja 450 tynnyrille. Vuonna 1927 asuntoon muuttivat varastonhoitajaksi pestattu Ernst Alexander Lindblad, mekaanikko Ernst Valdemar Lindblad ja työmies Viktor Josef Lindblad.

Polttoaine varastoalueelle tuotiin Porvoonjokea pitkin säiliöaluksilla, joista se pumpattiin putkia pitkin säiliöihin. Varastosäiliöistä polttoaine annosteltiin edelleen putkia pitkin maavallialueen vasemmassa yläreunassa näkyvässä rakennuksessa tynnyreihin.

Muita polttoaineenmyyjiä 1920-luvulla

Samoin kuin Porvoon maistraatille, myös Uudenmaan läänin Maaherralle suorastaan sateli lupa-anomuksia bensiininmyyntipisteen rakentamiseen. Kilpajuoksun järjestivät lähinnä kaksi ulkomaalaista yhtiötä: Petroolituontiosakeyhtiö Masut ja Suomen Mineraaliöljyosakeyhtiö.

vuosi 1925 1926 1927 1928 1929
myönnettyjä lupia (kpl) 1 ? 53 44 25 28
Uudenmaan läänin Maaherran myöntämistä luvista maanalaisen
bensiinisäiliön rakentamiseen ja bensiininmyyntiin.

Alla joitakin Porvoon ympäristöön saatuja lupia maanalaisen bensiinisäiliön ja -myynnin pitämiseen.

"Toiminimi Emil Penttilä":n nimissä haki Jenny Penttilä oikeutta "bensiinisäiliön pystyttämiselle" Porvoon pitäjän Hinthaaran kylässä 18. elokuuta 1925. Asiasta pyydettiin lausunto kruununnimismies Leo Eck'iltä, pitäjän kunnallislautakunnalta ja Hinthaaran poliisiltakin. Aiottua paikkaa pidettiin sopivana. Poliisikonstaapeli Karl Snellman kirjoitti lausuntoonsa, että "paikka, mihin se [bensiiniautomaatti] on aikomus rakentaa on tarkoitukseensa sopiva, eikä häiritse liikennettä, sekä, että se on paikkakunnalle tarpeellinen". Maaherra antoi luvan 20.10.1925.

Hinthaara oli siinä mielessä hyvä paikka bensiiniasemalle, että sitä kautta kulki maantie Helsingistä Porvooseen. Rautatieasemalla asioi varmasti myös monia autoilijoita, jotka tarvitsivat polttoainetta.

Maaliskuun 6. päivänä 1926 haki Suomen mineraaliöljyosakeyhtiö lupaa bensiininjakelupisteelle Hinthaaran aseman viereen, nahkakauppias Jeremias Saarisen tontilla. Mineraaliöljy Oy ja Saarinen olivat tehneet 19. joulukuuta 1925 sopimuksen, jonka mukaan Saarinen vuokraa yhtiölle tontin ja yhtiö rakentaa sille bensiiniaseman, jonka laitteet jäävät yhtiön omaisuudeksi. Maaherra myönsi luvan 20. toukokuuta 1926. Erään lehtitiedon mukaan oli paikalla mahdollista tankata auto jo kesäkuun alussa.

Porvoolaisen rakennusmestari J.V. Rinteen ruutupaperille tekemä piirros oikealla. Bensiiniaseman paikka on merkitty ympyrällä piirrokseen sanan "MAANTIE" yläpuolelle. Hinthaaran asema sijoittuu piirroksen etelä-pohjoisnuolen suuntaan.

Yksi todennäköinen Hinthaaran bensiiniasemien asiakas, Pornaisten osuuskaupan auto, joka ajoi linjaa Pornaisten ja Hinthaaran aseman välillä, menetettiin jo vuonna 1926. Pornaisten osuuskauppa nimittäin haki lupaa bensiiniasemalle 28. heinäkuuta 1926 ja sai sen 27. elokuuta.

Tolkkisten osuuskauppa anoi lupaa bensiiniasemalle kaupparakennuksen yhteyteen 9. syyskuuta 1927. Anomuksen allekirjoittivat osuuskaupan hallituksen jäsen Victor Kindberg ja sen puheenjohtaja Axel Karlsson. Tarkoituksena oli rakentaa "Haardol"-järjestelmän mukainen asema ja kaivaa maahan 4000 litran säiliö samalle August Eklöf osakeyhtiön omistamalle tontille, jossa kauppakin sijaitsi. Maaherra myönsi luvan 17. lokakuuta. Ohessa kuva kartasta, johon bensiiniaseman paikka on merkitty punaisella. Piirroksen laati vanhempi maanmittausinsinööri Werner Rydman.

Huhtikuun 4. päivänä 1927 sai puutarhuri A.W. Granberg luvan rakentaa tontilleen Rihkamatorilla besiininjakelulaitteiston mallia "System Haardol" ja kaivaa maan alle 4000 litran bensiinisäiliön. Piirustukset teki rakennusmestari Johannes Kullman. Jo toukokuun 17. päivänä oli asema valmis palvelemaan autokansaa (ohessa mainos Borgåbladetista). Granbergin kannalta sopivasti samoihin aikoihin sai joukko vuokra-autoilijoita poliisimestari Lindvallilta luvan pysäköidä Rihkamatorille (kts. kiista autoasemista vuonna 1927).

Tammikuun 23. päivänä anoi johtaja Albert Forsblom L. Simolin osakeyhtiön puolesta lupaa saada kauppaliikkeensä tontilla 36 korttelissa 4 (vanhan kaavan mukaan) harjoittaa polttoaineen vähittäiskauppaa ja siinä tarkoituksessa varastoida 400 kg bensiiniä ja 1.500 kg petroolia.

Huhtikuussa 1928 halusi Mineraaliöljy Oy rakentaa huoltoasemarakennuksen kauppatorille, mutta Porvoon rahatoimikamarin mielestä piirustusten mukainen "kioski" veisi liikaa tilaa eikä olisi Kauppatorille sopiva. Saman vuoden toukokuussa sai jokirannan huoltoasemanpitäjä August Eklöf yhtiö luvan katoksen ja pienen vajan rakentamiseen. Näin yhtiö saattoi - kuten se rakennuslupa-anomuksessaan kertoi - paremmin palvella öljyä tms. varastotuotteita tarvitsevia kun ei sitä joutuisi hakemaan Jokikatu 27:n kellarista.

Vuoden 1929 maaliskuussa teki Mineraaliöljy-yhtiö uuden anomuksen Kauppatorin aseman rakentamiseksi. Anomuksessaan se kertoi, ettei aseman myyjä voinut seistä pumpun vieressä sään armoilla sateessa ja pakkasessa ja että saapuminen asemalle läheisestä talosta saattoi kestää 10 minuuttia, eivätkä tämän päivän asiakkaat, etenkään autoilijat, sietäisi sellaista odottamista. Ja kun ei bensiinipumpun vieressä tai ympärillä ollut mitään rakennusta, ei paikalla voitu varastoida öljyä eikä asentaa ilmapumppua renkaiden täyttämistä varten. Lopuksi anomuksessa kerrottiin, että jos paikalle saataisiin rakentaa "kioski" niin paikan vuokraakin voisi jonkin verran korottaa. Jos rakennuslupaa ei saisi, toivottiin kaupungin osoittavan jonkin muun sopivan paikan bensiininmyyntiä varten.

Huhtikuun 4. päivän kokouksessaan Porvoon rahatoimikamari antoi luvan rakennukselle, kunhan se olisi hakemuksen liitteenä olevan Helsingin Simonkadulla kuvatun huoltoaseman näköinen ja paikan vuosivuokra nousisi 18.000 markkaan kesäkuun alusta lukien.

Axel Ahlqvist osakeyhtiö halusi siirtyä polttoaineen astiamyynnistä nykyaikaisempaan jakeluun kesäkuun 1928. Se anoi lupaa saada rakentaan tontilleen Puistokadun ja Jokikadun kulmassa 2000 litran bensiinisäiliön. Polttoaineen otto tapahtuisi "itsemittaavalla pumpulla". Uusi "Record-bensiini asema" avattiin 12. heinäkuuta. Eräänlaisena vetonaulana Ahlqvistilla oli ilmoituksensa mukaan "sähköllä käypä ilmapumppu" joka oli käytettävänä maksutta.
Toukokuun 28. päivänä 1928 sai Keskusosuusliike Labor luvan polttoaineen varastoinnille ja myynnille tontillaan Piispankadun ja Nikolainkadun kulmassa. Polttoaineen jakelua varten pystytettiin "Mack"-asema ja maan alle sijoitettiin 4000 litran bensiinisäiliö ja 1000 litran petroolisäiliö. Labor oli alunperin hallunut sijoittaa myyntipisteen Nikolainkadun varrelle, mutta Porvoon rahatoimikamarin mielestä se tällä vilkkaimmin liikennöidyllä kadulla haittaisi kulkijoita.

Heinäkuun 9. päivänä 1928 anoi typografi Lars Granbohm lupaa rakentaa 4000 litran rautainen, maanalaiselle polttoainesäiliö ja "Mack"-pumppu Ossian Hopean omistamalle tontille Piispankatu 25:ssä. Hopea oli antanut kirjallisen luvan bensiiniautomaatin rakentamiseen pari päivää aiemmin. Alla kuva, jonka oikeassa alareunassa on Piispankadun ja Nikolainkadun kulma. Bensiiniaseman paikka merkitty B-kirjaimella, kuvan keskivaiheilla.

Granbohm oli anonut aiemmin 14. toukokuuta veljensä, asentaja Henrik Granbohmin kanssa, lupaa Mack-asemalle Näsiin, sillan ja rautatieaseman välisen tien laitaan tontille, jonka koko oli noin 30 x 20 metriä. Porvoon rahatoimikamari käsitteli anomusta 18. toukokuuta mutta totesi tontin sopimattomaksi aiottuun tarkoitukseen.

Elokuun 9. päivänä 1928 anoi Suomen Mineraaliöljy Oy lupaa "Mack"-aseman ja 4000 litran bensiinisäiliön rakentamiseen rautatien veturitallien lähelle. Yhtiö oli vuokrannut tuon Helsingin- ja Hämeenlinnantien risteyksessä olevan maakappaleen kesäkuun 1. päivästä 1928. Viereisessä kuvassa rakennuspaikkapiirrokseen lisätty merkinnät

HKI > tie Helsinkiin
HML > tie Hämeenlinnaan
M Bensiinin myyntikioski
S Bensiinisäiliöiden paikka
Keväällä 1929 halusi Nobel-Standard osakeyhtiö rakentaa bensiiniaseman Tarmolaan, Vekjärventien ja Loviisantien risteykseen. Kaupunki halusi vuokrata tontin vain 3 vuodeksi 6.000 markan vuosivuokralla, mutta Nobel-Standard sai "tingittyä" vuokra-ajan lopulta 5 vuodeksi. Vuokra-aika alkoi 1. kesäkuuta 1929.

(sivun alkuun)