Automobiililiikenteen sääntely 1920-luvulla

Suomen Kenraalikuvernööri ehdotti Senaatille jo vuonna 1911 koko maan kattavan automobiili-säännöksen laatimista, mutta sitä saatiin odottaa aina vuoteen 1922 saakka. Toisaalta ei sellaiselle säännökselle ollut välitöntä tarvettakaan, kun autoja oli melko harvassa eikä niiden määrän kasvu ollut järin suuri. Ja olihan Suomen valtionjohdolla vuosina 1911-1922 varmasti paljon muutakin mielessään kuin autoliikenne, sillä noihin vuosiin ajoittuu niin Suomen itsenäistyminen ja sen myötä perustuslain ja valtiojohdon uudelleenjärjestely erilaisine ”kuningasajatuksineen” kuin Suomen yhtenäisyyttä pitkään repinyt kansalaissota. Ja sodittiin sitäpaitsi Suomen rajojen ulkopuolellakin.

Automobiililiikennettä koskevat säännöt olivat siten Suomessa paikallisten viranomaisten määräämiä, sikäli kuin niitä edes oli, aina vuoteen 1922 saakka. Silloin saatiin ensimmäiset yhtenäiset, koko Suomea koskevat automobiilimääräykset.

Porvoon kaupunki oli yksi varhaisimipia alueita jotka saivat automobiililiikennettä koskevat määräykset. Vuonna 1910, heinäkuun 3. päivänä Porvoon Maistraatti ja Uudenmaan läänin Kuvernööri vahvistivat laatimansa Porvoon automobiilin järjestyssäännöt. Säännöt tulivat voimaan elokuun alusta 1910.

Onko sinulla vanhoja valokuvia?

Tarvitsen tämän sivuston kuvitukseen vanhoja valokuvia porvoolaisista autoista ja autoilijoista.

En välttämättä omaksi, vaan nähtäväksi ja kopioitavaksi.

Jos haluat ja voit auttaa kuvien saamisessa, ota yhteyttä:

Klaus Andersson
040 837 89 84; tai

kuvat@porvoonliikenne.net

 

Järjestyssääntöjen mukaan automobiiliksi ymmärrettiin ajoneuvo, jota käyttää moottori mutta joka ei kulje kiskoilla. Säännöt eivät kuitenkaan koskeneet moottoripolkupyöriä, joita tosin ei sen kummemmin määritelty. Automobiili piti katsastaa ennenkuin sitä sai käyttää ja sen jälkeen vähintään kolmen vuoden välein. Autoon piti asentaa järjestysnumero ja autorekisteriä piti paikallinen poliisi. Automobiilin kuljettajan tuli olla 18 vuotta täyttänyt ja ”täysin perehtynyt automobiilin rakenteeseen, hoitoon ja ohjaamiseen”. Melkoinen vaatimus kuljettajalta!

Säännöissä oli myös mainittu nopeusrajoituksia eri alueilla ja velvollisuudesta äänimerkein varoittaa muita tielläliikkujia eri tilanteissa. Sääntöjen nämäkin kohdat oli hyvä osata ulkoa, sillä mitään liikennemerkkejä, edes nopeusrajoituksia osoittavia, ei tuohon aikaan vielä ollut.

Jos halusi harjoittaa ammattimaista automobiililiikennettä, piti siihen saada eri lupa Maistraatilta.

Maistraatin kokoukseen 15 päivänä toukokuuta 1922 oli Porvoon talonomistajainyhdistys lähettänyt kirjeen, jossa se pyysi määräämään niin kutsuttuun vanhaan kaupunkiin alennetun nopeusrajoituksen. Perusteluiksi mainittiin, että varsinkin kuorma-automobiilien nopeus aiheutti vaaraa muille liikkujille kuin myös rakennuksille, joiden perustat tärisivät ja seinät likaantuivat ja joiden sisällä jopa taulut putoilivat seiniltä. Sitä aiheuttivat varmaan ainakin Berglöfin kivenveistämössä Kirkkotori 2:ssa asioivat kuorma-automobiilit. Maistraatti päättikin lisätä kaupungin automobiilin järjestyssääntöihin määräyksen, että vanhassa kaupungissa ei henkilöautolla ja moottoripyörällä saa ajaa yli 10 km/h ja kuorma-autolla yli 5 km/h.

Ensimmäinen kaikkia koskeva säännös automobiililiikenteestä saatiin Suomeen vuonna 1922, kun lokakuun 14 päivänä päätettiin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön esittelystä asetus automobiililiikenteestä (pdf 600 kb). Asetus, joka tuli voimaan vuoden 1923 alusta, oli perusteiltaan hyvin samankaltainen kuin Porvoon automobiilin järjestyssäännöt, vaikka siinä ei esimerkiksi määritelty sitä mitä automobiililla tarkoitetaan (tämä puute korjattiin vasta vuoden 1926 laissa moottoriajoneuvoliikenteestä). Asetuksessa määriteltiin missä automobiililiikenne on sallittua, poliisiviranomaisen oikeuksista sen ohjaamiseen ja se sisälsi vaatimuksia automobiilin renkaista ja varusteista. Alla vertailu Porvoon omista automobiilisäännöistä ja valtakunnallisesta asetuksesta. Selvät ja merkittävät erot näiden välillä on kursivoitu. Sulkeisiin on merkitty ne vuoden 1922 säännökset (Vnp = valtioneuvoston päätös), jotka oli säädetty jo toukokuussa koskien automobiilien rekisteröimistä ja katsastusta.

   Porvoo 1910  Asetus 1922 (Vnp 1922)
Automobiili - joka kulkee moottorin voimalla mutta ei kiskoilla
- katsastettava ennen käyttöönottoa ja sen jälkeen kolmen vuoden välein
- 2 valkeaa valoa eteenpäin, 1 takana valaisemaan auton järjestysnumeron
- automobiilia ei määritelty
(- katsastettava ennen käyttöönottoa ja sen jälkeen kalenterivuosittain)
- 2 valkeaa valoa eteenpäin, 1 takana joka valaisee auton rekisterinumeron ja näyttää myös punaista valoa
Rekisteri automobiileista - poliisi (- Maaherra)
Ajo-oikeus - vähintään 18 vuoden ikä
- kuljettajan oltava raitis, säännöllinen luotettava ja asiantunteva
- vähintään 18 vuoden ikä
- kuljettajan oltava raitis, säännöllinen, luotettava ja asiantunteva
- hyvä näkö- ja kuuloaisti, ei haittaavaa sairautta
- ammattiliikenteessä vähintään 21 vuoden ikä, siirtymäaika
Ammattiliikenne - lupa Maistraatilta, jolla harkintavalta - lupa kaupungeissa Maistraatilta tai järjestysoikeudelta
- lupa maalla Maaherralta
- usean läänin alueelle lupa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöltä
- luvan antajan kuultava tielautakuntia ja tie- ja vesirakennusten ylihallitusta
Valvonta - poliisi - poliisi
Nopeusrajoitukset - samat kaikille automobiileille - eri rajoitukset henkilö- ja kuorma-automobiileille
Muuta   - melko tarkat määräykset renkaista
- painorajoituksia eri teillä
- enimmäisleveys 2,10 metriä
  vertailutaulukko Porvoon automobiilin järjestyssäännöistä 1910 ja koko Suomea koskevasta asetuksesta vuonna 1922

Henkilöautomobiilin nopeusrajoituksista vuoden 1922 asetus määräsi seuraavasti:

30 km/h päivänvalossa kaupungissa, kauppalassa, taajaväkisessä tai muutoin tiheäänasutussa yhdyskunnassa
35 km/h päinvalossa muualla, kuitenkin 45 km/h poikkeustapauksissa, milloin tie on suora, tasainen ja kuiva eikä toisia ajajia ole näkyvissä; ja
20 km/h pimeässä ja usvassa.

Kuorma-automobiilin nopeusrajoitukset olivat puolestaan seuraavat:

paino enintään 3 tonnia 20 km/h päivänvalossa
15 km/h pimeässä ja usvassa
paino yli 3 tonnia 15 km/h päivänvalossa
10 km/h pimeässä ja usvassa
jos ilmarenkaat + 10 km/h päivänvalossa
20 km/h pimeässä ja usvassa
jos renkaat kovasta aineesta,
jonka vahvuus < 4 sm
10 km/h
jos kuorma-automobiilissa ei ole jousia 5 km/h

Ilman jousia olevan automobiilin suurin nopeus oli 5 km/h säästä ja paikasta riippumatta.

Kuorma-automobiilin nopeusrajoitukset olivat riippuvaiset sen painosta, siitä oliko siinä ilma- vai täyskumirenkaat ja oliko automobiili jousitettu. Tällä haluttiin varmistaa se, että automobiilit eivät tarpeettomasti kuluttaisi teitä. Samaan päämäärään pyrittiin selkeämmin tieasetuksen tietyyppikohtaisilla painorajoituksilla (kts. tiestö 1920-luvulla) ja sillä, että ennenkuin Maaherra sai myöntää luvan ammattimaisen automobiililiikenteen harjoittamiseen, sen tuli pyytää asiasta lausunto sekä kyseisen alueen tielautakunnilta että tie- ja vesirakennusten ylihallitukselta. Näin saadut lausunnot eivät kuitenkaan olleet Maaherraa millään tavalla sitovia.

Moottoripyöristä ilman sivuvaunua, traktoreista tai omnibusautomobiileistä ei asetuksessa ollut eri mainintaa, joten ylläolevia rajoituksia noudatettiin soveltaen.

Kun asetuksessa mainittujen sääntöjen lisäksi oli voimassa mitä alueiden eri viranomaiset, kuten poliisi, Maistraatti tai Maaherra, olivat määränneet ja kun edes nopeusrajoituksista kertovia liikennemerkkejä ei edelleenkään ollut, oli sääntöjen tietäminen ja noudattaminen melko hankalaa. Tämä hankaluus tietysti korostui, jos ajoi autoa useilla paikkakunnilla. Toisaalta poliisien mahdollisuudet valvoa esimerkiksi nopeuksia ei sekään ollut kovin hyvä. Tavallisen tehdasvalmisteisen henkilöauton huippunopeus 1920-luvulla oli n. 70-100 km/h, mutta vain harvassa paikassa antoivat epätasaiset ja mutkaiset tiet mahdollisuuden huippunopeuden kokeilemiseen.

Ammattimaisen automobiililiikenteen osalta asetus oli Porvoon automobiiilin järjestyssääntöä selvästi tiukempi. Asetuksen myötä ammattikuljettajan ikäraja nousi 18 vuodesta 21 vuoteen ja erityisenä vaatimuksena oli, että kuljettaja ”näyttää harjoitelleensa konepajassa vähintään 3 kuukautta”. Tästä tosin poliisilla oli oikeus myöntää poikkeus eri anomuksesta ja katsastusmiestä kuultuaan. Niiden onneksi, jotka olivat ammattikuljettajia mutta eivät vielä 21 vuotiaita tai eivät muutoin täyttäneet asetuksen ehtoja, sen 35 § antoi luvan alalla jo toimivalle harjoittaa ammattiaan vuoden 1925 loppuun saakka.

Moottoripyörää asetus ei koskenut, eikä se edes säätänyt sen kuljettamiseen ikärajaa tai ajokorttipakkoa, paitsi jos sellainen oli varustettu sivuvaunulla. Sivuvaunullista moottoripyörää koskivat kaikki samat määräykset kuin automobiiliakin.

Tarkempia määräyksiä ammattimaisen automobiililiikenteen harjoittamisesta saivat kaupungissa antaa Maistraatti tai järjestysoikeus ja maaseudulla Maaherra. Tarkemmilla määräyksillä viitattiin erityisesti ajoneuvojen nopeusrajoituksiin, kuormitukseen, henkilölukuun ja liikenteessä perittävään taksaan. Tämän perusteella antoi Uudenmaan läänin Maaherra jo toukokuussa 1923 varsin yksityiskohtaisia ja ainutlaatuisia määräyksiä varsinkin ammattimaisen automobiililiikenteen harjoittamisesta (Maaherra 1923). Muut Maaherrat tai kaupunkien Maistraatit eivät liene vastaavia määräyksiä antaneet. Osa Uudenmaan läänin Maaherran autoliikenteen määräyksistä otettiin myöhemmin lakeihin.

Ennen asetusta Automobiililiikenteestä oli valtioneuvosto (eli hallitus) päättänyt toukokuussa 1922 automobiilien ja moottoripyörien rekisteröinnistä ja katsastuksesta. Se päätös puolestaan perustui joulukuussa 1921 annettuun leimaverolakiin.

Päätöksen mukaan ajoneuvo oli katsastettava ennen sen rekisteröimistä. Rekisteriä piti tämän jälkeen Maaherra, kun Porvoon automobiilin järjestyssääntöjen perusteella sitä oli siihen saakka pitänyt poliisi.

Rekisteriin oli merkittävä varsin yksityiskohtaiset tiedot ajoneuvosta: sen valmistaja, tyyppi, merkki, valmistenumero, omapaino, laatu (henkilö-, tavara-, palo- tai sairasautomobiili), käytetäänkö sitä vuokra-ajoon, moottorin laatu (höyry, sähkö tai räjähdysmoottori), sylinteriluku, sylinterien mittasuhteet, hevosvoimaluku, renkaiden laatu ja monelleko automobiilissa on sijaa ja tavara-autosta vielä sen kantavuus, pituus, korkeus ja suurin leveys. Ja vielä oli rekisteriin merkittävä ajoneuvon kuljettajan nimi, kotipaikka ja osoite. Kaikki nämä tiedot selvisivät auton katsastustodistuksesta.

Rekisteriote oli voimassa vain kalenterivuoden ja aina joulukuun aikana oli Maaherran kirjoitettava rekisteriote seuraavalle kalenterivuodelle. Ajoneuvon omistajan oli lunastettava rekisteriote helmikuun loppuun mennessä ja se oli pidettävä ajoneuvossa mukana ja vaadittaessa näytettävä poliisille. Rekisteriotteen lunastuksesta piti maksaa leimaveroa (kts. verotus) Ajoneuvon omistajan vaihtuessa oli siitä tehtävä viipymättä ilmoitus Maaherralle.

Kannattaa ehkä huomata, että vieläkään ei eduskunta ollut säätänyt automobiililiikennettä koskevaa lakia, vaan sääntely tapahtui hallituksen, Maaherran ja paikallisviranomaisten toimesta.

Joulukuun 1 päivänä 1924 tarkensi Porvoon Maistraatti edelleen liikennesääntöjä, kun asetus automobiililiikenteestä varsinkin nopeusrajoitusten suhteen oli niitä muuttanut siitä mitä ne Porvoossa ennen vuotta 1923 olivat. Sääntöihin lisättiin määräys suunta- ja pysähtymismerkin antamisesta samoin kuin Uudenmaanläänin Maaherra oli puolitoista vuotta aiemmin määrännyt maaseudulle:

  • Nikolainkadun etelänpuoleisella kaupunginalueella olkoon suurin sallittu nopeus henkilöautomobiilia varten korkeintaan 30 km/h päivänvalossa ja 20 km/h pimeässä tai usvassa. Kuorma-auton nopeudet olkoot vastaavasti 20 ja 15 km/h
  • Nikolainkadun pohjoispuoleisella kaupunginalueella olkoon suurin sallittu nopeus henkilöautomobiilille 20 km/h paitsi Vanhalla Kirkkokadulla 15 km/h, sekä kuorma-autolle 8 km/h.
  • moottoriajoneuvoilla saa harjoittaa liikennettä Museotorin ja Nikolainkadun välisellä osalla Jokikatua ainoastaan eteläiseen suuntaan ja Rihkamatorin ja Museotorin välisellä osalla ainoastaan pohjoiseen suuntaan (huom. tekstistä lienee jäänyt pois sana "Välikatua")
  • kaupungin asemakaavaan kuuluvalla alueella saa käyttää ainoastaan kumipyörärenkailla varustettuja ajoneuvoja
  • valonheittäjiä tai häikäisevävaloisia lyhtyjä älköön käytettäkö kaupungin asemakaavaan sisältyvällä alueella
  • kuljettajan tulee oikeata tai vasenta kättään ojentamalla mikäli mahdollista ilmaista, että hän aikoo kääntää oikeaan tai vasempaan suuntaan, sekä ojentamalla kättänsä ylöspäin varoittaa perässä tulevaa ajoneuvoa aikomuksestaan vähentää vauhtia tai pysähtyä.

Määräykset astuivat voimaan 1. tammikuuta 1925 ja ne koskivat soveltuvin osin myös moottoripyöräliikennettä.

Helmikuussa 1925 Maaherra antoi seuraavat henkilökuljetusta kuorma-autolla, linjaliikennettä ja autobusseja koskevat määräykset, jotka astuivat voimaan maaliskuun alussa.

  • kuorma-autolla saa kuljettaa, ellei katsastusmies muuta lupaa ole antanut, henkilöitä siten, että jos auto painaa enintään 1,5 tonnia 12 henkeä ja 25 henkeä jos auto painaa 2 tonnia. Jos samalla kuljetetaan myös tavaraa vastaa 100 kg yhtä matkustajaa.
  • autolla, joka painaa 1-1,5 tonnia saa päivänvalossa ajaa enintään 25 km/h, pimeässä ja usvassa enintään 20 km/h. Sitä painavammilla autoilla saa ajaa vastaavasti 22 km/h ja 17 km/h.
  • jos autobussissa on irrotettava katto saa sillä kuljettaa matkustajia vain kesäaikaan. Autobussin kuljettajaksi aikovalla täytyy olla 2 vuoden kokemus autonkuljettajana ja katsastusmiehen hyväksyntä autobussin ajamiseen. Ford-kuljettaja ei ilman eri koulutusta saa ajaa muun merkkisiä autobusseja.

Ammattimaisen automobiililiikenteen (eli vuokra-autojen) taksa:

  • menopaluu 1-2 henkeä 6 mk/km, yhdensuuntaisesta matkasta 8 mk/km.
  • meno-paluu 3-4 henkeä 8 mk/km ja yhdensuuntainen matka 10 mk/km.
  • vähintään 5 matkustajaa yhdensuuntainen matka 12 mk/km.
  • näistä perustaksoista lasketaan alennusta siten, että jokaista täyttä 10 km kohden alennus on 1 %, kuitenkin enintään 35 %.
  • talviaikaan saa taksan periä 25 % korotettuna ja yöaikaan lisäksi 30 mk per tunti

Autobussiliikenteen taksaksi Maaherra määräsi matkan mukaan näin:

matka hinta
1-2 km 2,50 mk
3-5 km 5 mk
6-9 km 7,50 mk
10-14 km 10 mk
15-20 km 12 mk
21-26 km 15 mk
27-33 km 17 mk
34-40 km 20 mk

Yli 40 km matkalta hinta on 40 km matkan hinta ynnä 50 penniä kilometriltä. Jos alle 4-vuotias lapsi ei tarvitse istumapaikkaa saa tämä matkustaa ilmaiseksi.

Talviaikana eli marras-huhtikuussa saa hintoja nostaa 25 %.

Huom! Nämä määräykset ja taksat eivät koskeneet Porvoon kaupungin vuokra-autoja kuin epäsuoraan, sillä kaupungeissa näitä "tarkempia määräyksiä " sai antaa Maistraatti. Porvoon pitäjää ja esimerkiksi Askolan, Pukkilan ja Pernajan pitäjiä ja niistä Porvooseen suuntautuvaa liikennettä ne sen sijaan koskivat.

Laki ja asetus moottoriajoneuvoliikenteestä vuonna 1926

dfsdg