Vuokra-autot 1920-luvulla

Vuonna 1922 oli Suomen ja Porvoon työllisyystilanne melko hyvällä mallilla, oltuaan hieman heikommalla tolalla itsenäisyyden ajan alun. Esimerkiksi talvella 1922-23 voitiin kunnallisesta työnvälitystoimistosta osoittaa työtä kaikille sitä tarvitseville porvoolaisille. Varsinkin talvella suoritettaviin metsätöihin kysyttiin tekijöitä. Vienti veti hyvin - esimerkiksi puualan vienti Porvoosta - ja rakennusalalla koettiin jopa työvoimapulaa. Kaiken lisäksi elinkustannukset olivat eri indeksien mukaan laskussa. Auto hankinta tuli mieleen ja mahdolliseksi yhä useammalle.

Vuoden 1922 kesäkuun 30 päivänä pari viikkoa aiemmin Porvoon katsastusmieheksi nimitetty J.E. Tuokkola suoritti tehtäväänsä kaupungintalon luona. Poliisimestari oli julkaissut paikallislehdissä ilmoituksen asiasta edellisenä päivänä. Paikalle saapui 23 porvoonseudun auton- ja moottoripyörän omistajaa, eivät kuitenkaan kaikki. Siitä päätellen oli Porvoossa (eli Porvoo kaupungissa ja pitäjässä) silloin noin 25 autoa. Vuoden 1927 katsastukseen tuotiin näytille Porvoosta ja Porvoon pitäjästä jo 160 autoa.

 
vuosi autoja, kpl lähde
1924 30 (tammikuu) maaherran rekisteri
1925 58 (joulukuu) maaherran rekisteri
1926 75 (marraskuu) maaherran rekisteri
   Rekisteröityjen ajoneuvojen määrä Porvoon kaupungissa

Monilla vuosina 1922-1926 auton vuokra-ajoon hankkineilla oli sille varmasti muutakin käyttöä kuin yleisön palvelu, esimerkiksi oman yrityksensä tavaroiden kuljetuksessa, asioiden toimittamisessa tai yksityiskäytössä. Auton käyttäminen vuokra-ajoon ei ollut kaikille päätarkoitus vaan mahdollisuus lisätuloihin ja alempiin veroihin autosta. Mitään velvollisuutta pitää autoa yleisön käytössä, eli päivystys- yms. vuorojärjestelmää ei Porvoossa ollut, mutta valtiolle menevästä auton leimaverosta ja myöhemmin moottoriajoneuvoverosta sai alennusta jos autoa käytti henkilöliikenteessä.

Juuri 1920-luvulla auton vuokra-ajoon hankkineet voidaan jakaa kolmeen ryhmään, jotka alla lienevät järjestyksessä suurimmasta pienimpään:

  1. niihin, jotka heittäytyivät autoilijoiksi kokopäiväisesti heti auton hankittuaan ja ajoivat sillä pääasiassa itse;
  2. niihin, jotka päivätyönsä tai yritystoiminnan ohella harjoittivat ajotoimintaa ja palkkasivat mahdollisesti kuljettajan; ja
  3. niihin joiden tarkoituksena oli käyttää autoa pirtun kuljettamiseen.

Kun koko Suomea koskeva asetus Automobiililiikenteestä vuonna 1923 astui voimaan, oli Porvoossa lupa ammattimaisen automobiililiikenteen harjoittamiseen ainakin seuraavilla henkilöillä:

Autoilija Lupa pvm Auto
Josefina Forsten ennen vuotta 1920 Benz U-75 vm. 1922, 6 henk., kulj. Hemming Henriksson
Karl Arvid Tallgren ennen vuotta 1920  
Severin Arrenius v. 1919  
Aleks Koski ennen vuotta 1920  
Edvin Forsten 9. helmik. 1920 Opel vm. 1919, 6 henk. Chrysler U-1389 vuonna 1925.
Väinö Alexander Kajava 23. toukok. 1921  
Karl Fredrik Johansson 6. kesäk. 1921 (osoite: Uusi Vuorikatu 67, s. 9.4.1883 Prv pitäjä)

Josefina Forsten, Karl Arvid Tallgren, Severin Arrenius (1919), Aleks Koski ja Karl Arvid Johansson. Vuodesta 1920 talonomistaja Edvin Forsten (9.2.1920), talollisenpoika Väinö Alexander Kajava (23.5.1921) ja talonomistaja Karl Fredrik Johansson (6.6.1921)

Näiden lisäksi vasta 18-vuotias Werner Henriksson kyyditti matkustajia sivuvaunullisella moottoripyörällä, jonka oli hankkinut vuoden 1922 kesäkuussa. Tällainen toiminta ei ollut luvanvaraista ennen vuotta 1923.

Porvoo sai kaksi uutta yrittäjää autoalalle vuonna 1923. Jalmari Jaloselle maistraatti myönsi oikeuden harjoittaa ammattimaista automobiililiikennettä toukokuun 28 päivänä ja Berta Aaltoselle elokuun 27 päivänä. Jalonen ja Aaltonen olivat sisarukset ja heidän uransa näyttää kulkeneen samoja latuja: mitä Jalonen edellä sitä Aaltonen perässä (tarkemmin autoilijat -sivulla).

Vuonna 1924 myönsi maistraatti lupia seuraaville henkilöille, jotka ryhtyivät autoalalle:

  • toukokuun 12 päivänä liikemies Lahja Armas Koskela. Hän oli ostanut Jokikatu 40:ssa sijaitsevan Porvoon kenkätehtaan vuoden 1922 syyskuussa. Autolle oli varmasti käyttöä vuokra-ajon lisäksi myös yrityksen omassa toiminnassa
  • toukokuun 19 päivänä kivityömiehet Elis Engelbert ja Gunnar Wilhelm Alm. Heidän autonsa oli samaa kokoluokkaa kuin Jalosen vuotta aiemmin hankkima Buick. Almien 6-sylinterinen Hudson (kts. kuva Hudson Super Six 1924) painoi 1450 kiloa ja sen kuljettajaksi merkittiin Karl Alm. Nämä Almit tultiin myöhemmin tuntemaan Porvoon pirtukuninkaina.
  • kesäkuun 16 päivänä kahvilanomistaja Felix Grönroos sai luvan harjoittaa ajuritoimintaa (formansrörelse) tarvittaessa kuorma-autollakin.
  • syyskuun 15. päivänä autonkuljettaja Erik Valdemar Bagge. Hän oli Werner Henrikssonin tapaan aiemmin kuljettanut matkustajia sivuvaunullisella moottoripyörällä.

Vuonna 1925 koettiin autokaupassa ja ammattilupien myöntämisessä suorastaan räjähdysmäinen kasvu. Ford laski keväällä autojen hintoja kautta linjan reilusti (kuva alla, osa hinnoista alennettu tosin jo vuotta aiemmin). Yksin Oy Traktor Ab myi elokuun loppuun mennessä 250 autoa ja porvoolaiset ostivat muita kuin Ford-merkkisiä autoja Helsingistä.

Helsinkiläinen autokoulu V. Gestrin sai keväällä 1925 asiamiehen Porvooseen, kun Mikko Silfvenius ryhtyi Gestrinin paikalliseksi myyjäksi Rihkamakatu 8:ssa. Autokoulu oli mainostanut itseään porvoolaislehdissä vuodesta 1922. Ensimmäinen kurssi Porvoossa alkoi huhti-toukokuun vaihteessa 1925. Myös porvoolainen Allan Kajava , joka oli saanut ammattimaisen automobiililuvan 1921, ryhtyi pitämään autokoulua. Ajokortin saivat yksityis- ja ammattiajoon niin miehet kuin naisetkin, kuten hän mainoksessaan kertoi. Ajokortti kelpaisi koko Suomen alueella. Kajavan ensimmäinen kurssi alkoi toukokuun 2 päivänä 1925.

Vuonna 1924 oli autokouluaan mainostanut Malmilla sijainnut Suomen auto- ja ajokalutehdas. Se tarjosi koulutusta tuleville Ford kuljettajille. Yritys valmisti myös autonkoreja samoin kuin Borgå Båtvarv Porvoossa.

Ajokortteja Porvoon poliisi oli myöntänyt 51 kappaletta vuosina 1923-24 ja vuonna 1925 toukokuun loppuun mennessä jo 25.

Automobiiliilupia ammattitarkoitukseen vuonna 1925 myönnettiin Porvoossa peräti 17 ja vuonna 1926 vielä yksi enemmän. Vuokra-ajurit eli hevoset syrjäytettiin näin autojen toimesta parissa vuodessa, kun 35 autoluvan rinnalla vain kaksi uutta yrittäjää anoi lupaa hevoskyyditykseen. Enimmillään vuokra-autojen määrä oli kesällä 1927, jolloin niitä oli peräti viitisenkymmentä!

Ohessa taulukko henkilöistä, joille maistraatti vuosina 1925-29 antoi luvan ammattimaiseen automobiililiikenteeseen. Suurin osa heistä oli kotoisin Porvoosta tai Porvoon pitäjästä (Hamari, Treksilä, Pappilanmäki jne.) mutta jokunen Askolasta ja Myrskylästäkin. Taulukossa on mainittu myös auton merkki, malli ja rekisterinumero tai muita tietoja mikäli niitä on.

Luettelossa mainituista henkilöistä oli Werner Henriksson ryhtynyt vuokra-autoilijaksi jo kesällä 1925 hankittuaan henkilöauton. Sitä ennen hän oli vuodesta 1922 kyydittänyt matkustajia omistamallaan sivuvaunullisella moottoripyörällä, heti 18 vuotta täytettyään.

Vuonna 1925 sai luvan ammattimaisen automobiililiikenteen harjoittamiseen vain neljä kuljettajan titteliä käyttänyttä henkilöä, vuonna 1926 jo kahdeksan ja vuonna 1927 kaksikymmentä henkilöä. Autojen määrän lisääntyminen näkyi myös tällä tavalla, samoin se, mikä oli monen tie autoilijaksi.

Vuoden 1922 automobiiliasetuksen säännökset ammattiliikenteestä eivät olleet aivan onnistuneet ja niitä korjattiinkin myöhemmin vuonna 1926 lailla ja asetuksella moottoriajoneuvoliikenteestä.. Se, mitä säännöksistä puuttui oli ainakin
- saiko luvalla harjoittaa henkilö-, kuorma- vai omnibusautomobiililiikennettä,
- minkä ajan kuluessa liikenne oli aloitettava,
- kuinka kauan lupa oli voimassa,
- minkä ajan liikennettä saattoi olla harjoittamatta; ja
- luvan myöntäjän mahdollisuus liikenteen tarpeellisuuden harkintaan.

Näiden puutteiden johdosta Maistraatin luvan saaneen oli mahdollista harjoittaa liikennettä kuinka monella ja millä autotyypillä tahansa, eli hankkia yhden luvan turvin vaikka kymmenen henkilöautoa kuorma-autoa. Tai olla vaikka vuosia harjoittamatta mitään liikennettä. Mihinkään tarveharkintaan ei lupaa käsittelevällä viranomaisilla ollut mahdollisuutta.