Vuokra-autoilijoita 1920-luvulla
 

Einar Johannes Tuominen oli tehnyt konkurssin kauppiaana kesällä 1924. Välikatu 6:ssa sijainneessa liikkeessään hän oli myynyt kankaita ja vaatteita. Hänelle taksiyrittäjyys tarjosi uuden mahdollisuuden. Auton hankkimisessa avusti Oy Traktor Ab luottamalla Tuomiseen siten, että myi hänelle auton osamaksulla.


 

Otto Edvard Karlsson osti auton yhdessä lapsuudenystävänsä Edvard Alexander Magnussonin kanssa. Pojat suorittivat varusmiespalveluksensa samaan aikaan Suomenlinnan paikalliskomppaniassa 1923-24. Vasta 21-vuotiaat naapurukset asuivat Treksilässä vanhempiensa luona maatiloilla, jotka oli vuoden 1918 lain perusteella ostettu Treksilän kartanolta. Isät takasivat poikien autonhankintaan tarvitseman lainan, joka otettiin Porvoon Säästöpankista. Auto rekisteröitiin Karlssonin nimiin ja hänen nimissään oli myös ammattiliikennelupa.

  Karlssonin & Magnussonin auto rek.nro U-1064
  Ford Touring vm. 1925
sarjanumero: 11.225.698
 
Kuljettaja: Otto Karlsson ja Edvard Magnusson

Auto ajoi vuonna 1925 lähinnä Otto Karlsson ja Magnusson tuurasi häntä saatuaan ajokortin heinäkuussa. Seuraavan ajokauden autoa ajoi Magnusson, kun Karlsson oli työssä ensin Ilolan kartanossa ja myöhemmin Tolkkisissa rakentamassa uutta rakennusta Tolkkisten Osuuskaupalle.

Otto Karlsson toimi vielä 1920-luvulla yhtenä ensimmäisistä Tolkkisten Auto Oy:n linja-autonkuljettajana.


 

Severi(n) Luoto oli kauppias ryhtyessään vuokra-autoilijaksi kesäkuussa 1925 ja yritteliäisyys näkyikin hänen toimissaan, sillä autoilijaksi alettuaan hän harjoitti polttoainemyyntiä lukuunottamatta kaikkea autoalaan liittyvää: autokorjaamoa ja -myyntiä, vakuutuskauppaa ja autokoulua.

  Severi Luodon auto v. 1925 rek.nro U-905
  Ford Touring vm. 1925
sarjanumero: 11.360.800
 
Ensimmäinen katsastus 15. toukokuuta 1925.

Luoto syntyi 10. marraskuuta 1886. Hän meni 29. heinäkuuta 1911 naimisiin Olga Maria Siveniuksen kanssa ja heille syntyi kaksi lasta, Tuija Rakel Ingeborg (s. 1912) ja Tirsa Irma Maria (s. 1916). Severin Luoto kuoli helmikuun 4. päivänä 1928 oltuaan sitä ennen jo pitkään vuoteenoma keuhkotaudin johdosta.

Vuoden 1925 marraskuussa hän ryhtyi harjoittamaan autokorjaamoa Viljam Bertel Malmbergin kanssa, mutta sairastuttuaan myi oman osuutensa siitä Malmbergille maaliskuussa 1927.

Malmberg lienee muuten ollut yksi ensimmäisistä ylinopeudesta sakotetuista Porvoossa, kun hän loka-marraskuun vaihteessa 1921 sai maistraatin määrämänä 10 päiväsakkoa á 20 markkaa ajettuaan 37 km/h. Vielä tuolloin oli Malmberg kirjoilla Helsingissä.

Kumppanusten autokorjaamo sijaitsi Severi Luodon tontilla osoitteessa Uusi Vuorikatu 59, jossa hän myös asui. Korjaamotiloille, jotka oli rakennettu tiilestä ja joissa oli myös tulisija, oli Luoto hakenut rakennusoikeutta heti saatuaan luvan ammattimaisen autoliikenteen harjoittamiseen kesäkuussa 1925. Maistraatin tammikuussa 1926 antaman luvan turvin Luoto ja Malmberg harjoittivat korjaamotoiminnan lisäksi myös autokauppaa. Toukokuussa 1927 myytiin korjaamolla huutokaupalla viisi autoa ja kaksi moottoripyörää. Kumppanukset pitivät ainakin hetken myös autokoulua, johon Malmberg sai luvan Maaherralta joulukuussa 1926.

Vuosina 1927-28 Luoto tai ehkä hänen vaimonsa Olga, kun hän itse oli sairautensa johdosta "täysin kykenemätön työhön" (kuten vaimo asiaa myöhemmin kuvasi), myi myös autovakuutuksia, mihin hänellä taustansa - kauppias, autoilija ja autokorjaamoyrittäjä - takia olikin hyvät edellytykset.

Sairauden vuoksi aiheutui Luodoille paitsi ansionmenetystä myös kuluja ja kustannuksia. Pesän varat olivat Severin Luodon kuoleman jälkeen selvästi pienemmät kuin velat, joten leski joutui myymään sekä Buick-merkkisen auton alkuvuonna 1929 "sattuneesta syystä" että talon.


 

Johan Alarik Ekman syntyi 27 huhtikuuta 1889. Hän kuoli auto-onnettomuuden seurauksena jo 3 heinäkuuta 1927, ehdittyään harjoittaa autoliikennettä vain reilut kaksi vuotta.

  Ekmanin 1. auto rek.nro U-674
  Ford Touring vm. 1925
sarjanumero: 10.093.154
 
Kuljettaja: omistaja

Ekman oli aamun varhaisina tunteina tuomassa huviretkeilijöitä Helsingistä Porvooseen. Pian Hinthaaran jälkeen joutui auto luisuun ja ajautui ojaan. Sekä Ekman että kolme matkustajaa sinkoutuivat ulos autosta ja loukkaantuivat melko pahoin. Vain nuorempi kyydissä olleista naisista jäi auton sisään lähes vahingoittumattomana. Ekman oli saanut melkoisesti lasinsiruja kasvoihinsa. Hän oli todella pahoillaan tapahtuneesta, pyysi sitä anteeksi ja lähti kohti metsää hakeakseen apua Hinthaarasta. Sen jälkeen hän hävisi.

Ekmanin etsinnät käynnistettiin jo sunnuntaina, mutta hänestä ei löydetty mitään jälkiä. Vasta maanantaina löysi eräs rouva hänen ruumiinsa Mustijoesta. Edellisen yön ukkosen arveltiin nostaneen sen pintaan. Tässä vaiheessa epäiltiin, että Ekman luuli jonkun autossaan olleen matkustajan saaneen surmansa ja että Ekman siksi olisi hukuttautunut jokeen. Ruumiinavauksessa havaittiin, ettei hänellä ollut veressään sellaista määrää alkoholia joka olisi voitu arvella aiheuttaneen onnettomuuden.

Lopulta jäi epäselväksi, oliko Ekmanin horjahtanut veteen ja hukkunut huuhtoessaan verisiä kasvojaan, vai oliko hän siinä mielentilassa hukuttautunut.

Ekmanin tapaus oli erikoinen mutta ei ainutlaatuinen, sillä hyvin samanlaisen kohtalon - vieläpä lähes samalla paikalla - koki pernajalainen Hjalmar Friman muutama vuosi myöhemmin.

Ekmanin perhe:

Vaimo Ida Matilda sekä lapset

  • Armas Alarik, s. 13. lokakuuta 1916
  • Maire Matilda, s. 28. helmikuuta 1918
  • Auni Kyllikki, s. 5. kesäkuuta 1919; ja
  • Osmo Juhani, s. 11. toukokuuta 1926.

Johan Alarik Ekman oli kohtuullisen varakas, eikä perhe hänen kuoltuaan ainakaan heti joutunut pulaan. Omaisuuden arvoksi määriteltiin perunkirjoituksessa 357.313 markkaa ja veloiksi 90.455 markkaa. Velaton omaisuus oli siis noin 267.000 markkaa, josta Kaivokatu 18:n kiinteistön arvo noin 250.000 markkaa.

Kaivokatu 18:n kiinteistön Ekman oli ostanut poliisikonstaapeli G. Frostellilta elokuussa 1924 asuessaan vielä kaupungin vuokratontilla Skaftkärrissä. Talossa asui vuokralaisina proviisori Karl Lindgren, kirjaltaja Viljam Kotilainen, kirjansitoja Urho Ilmari Reijonen, insinööri Karl August Rikberg ja pari muutakin henkilöä, osa varmasti perheineen.


 

Jalmari Jalonen. Askolassa 1890 syntynyt työmies Hjalmar Juhonpoika Jalonen oli saanut syyskuun 13 päivänä 1920 luvan harjoittaa ruoka- ja siirtomaatavarakauppaa Porvoossa. Autoilijan uralle vuonna 1923 ryhtynyt Jalonen ei aloittanut mitenkään varovaisesti, sillä ensimmäiseksi autokseen hän hankki 7-henkilön Buickin (kts. v. 1921 Buick Sedan mainos), joka 6-sylinterin moottorinsa kera painoi peräti 1350 kiloa. Yli puolitoistakertaai sen minkä T-Ford, joka tuli pian olemaan yleisin taksiauto niin Porvoossa kuin monella muullakin paikkakunnalla. Jalonen palkkasi autonkuljettajakseen Artur Fagerstenin.

Vuonna 1925 osti Jalonen kolme uutta autoa: kaksi Fordia ja yhden Buickin ja seuraaana vuonna taas uuden Buickin. Toisen Fordin kuljettajaksi merkitty Oskari Jalonen haki taksilupaa itselleen syksyllä 1925 mutta poliisilta pyydetty lausunto oli sen laatuinen ettei maistraatti katsonut mahdolliseksi lupaa myöntää ennenkuin hän haki lupaa uudestaan vuonna 1927. Sekä Oskari että Jalmari Jalonen samoin kuin Berta Aaltonen (alla) jäivät muutamia kertoa kiinni pirtun hallussapidosta ja myynnistä.


 

Berta Aaltonen s. 4. kesäkuuta 1894. Veljensä Jalmari Jalosen tapaan oli Berta Aaltosella vuoden 1921 helmikuusta siirtomaatavara- ja ruokakauppa osoitteessa Uusi Kirkkokatu 21 (nyk. Runeberginkatu), jonka hän myi vuoden 1922 helmikuussa Oskar Holmströmille. Hänellä jäi vielä toinen kauppa jota piti asuintalossaan Kaivokatu 43:ssa, mutta myi senkin kiinteistön kauppoineen A.E. Lindqvistille keväällä 1926 ja muutti Kaivokatu 36:een. Ensimmäisen kauppansa avatessaan hän oli nuoresta iästään - 25 vuotta - huolimatta jo "leskirouva Nyqvist", mutta meni pian sen jälkeen naimisiin Arvo Aaltosen kanssa. Aaltonen aloitti Jalosta varovaisemmin ja hankki itselleen edullisen Fordin.

Vuoden 1926 huhti-toukokuussa hän teki konkurssin.

Vuonna 1928 Aaltosella oli autona T-Fordia paljon edustavampi Auburn, jonka kyytiin mahtui 6 henkeä. Auburnin rekisterinumero oli U-3220 ja sen kuljettajana toimi Sulo Lehtinen (kts. kuva)


 

Gustaf Edvin Öhberg, s. 20. toukokuuta 1896 Porvoon pitäjässä. Öhberg oli poliisikonstaapeli, tai oikeammin entinen poliisikonstaapeli kun hän sai Porvoon maistraatilta luvan vuokra-autolle 31. toukokuuta 1926. Öhberg oli ehtinyt työskennellä poliisina lähes yhdeksän vuotta. Uudenmaan läänin Maaherra oli vuonna 1925 linjannut, että esimerkiksi poliisit eivät voi saada lupaa ammattimaiseen automobiililiikenteeseen, koska heidän tehtävänsä on valvoa liikennettä. Jos siis poliisi halusi autoilijaksi, tuli hänen ensin erota poliisin tehtävästään.

Ensimmäiseksi autokseen Öhberg osti T-Fordin, niinkuin niin moni muukin, mutta myi sen pois jos seuraavana vuonna ja osti tilalle isomman, 6-7 henkilön auton.

  Gustaf Edvin Öhbergin auto v. 1926 rek.nro U-1495
  Ford Touring vm. 1926
sarjanumero: 12.305.085
 
Kuljettaja: omistaja

Ainakaan verotietojen perusteella Öhberg ei tehnyt huonoa ratkaisua, sillä hänen verotettava tulonsa vuosina 1924-1925 oli 10 - 11.500 markkaa mutta vuonna 1926 jo 44.000 markkaa. Vuoden 1926 tulot jakautuivat siten, että tuloa elinkeinosta hän sai 39.000 ja palkkatyöstä 5.000 markkaa. Seuraavana vuonna hänen verotettava tulonsa oli 44.800 markkaa.

Kaikki tulo ei kuitenkaan kertynyt vuokra-autosta, sillä vuodenvaihteessa 1926-27 ryhtyi Öhberg myös pitämään kahvila Boulevard'ia Porvoossa, Nikolainkatu 4:ssä, ostettuaan sen loka-marraskuussa 1926. Edellinen omistaja, kauppa-apulainen Hjalmar Matias Jokinen, oli saanut luvan kahvilanpitoon vain reilua vuotta aiemmin, toukokuussa 1925.

Luvan saaminen kahvilan pitoon oli näinä kieltolakivuosina melkoisen mutkikasta. Tarvittiin lausunto niin poliisilta, Maistraatilta kuin raittiuslautakunnaltakin, joista viimeksi mainittua ei Porvoossa tosin ollut, ennenkuin Maaherra saattoi luvan myöntää. Aikaakin kului: Öhberg anoi lupaa 5. lokakuuta 1926 ja sai sen tammikuussa 1927. Luvasta tuli maksaa 2000 markkaa leimaveroa ja vielä 20 markkaa ilmoituskustannuksia.

Poliisin antamasta lausunnosta (alla suomennettuna) voinee päätellä, että Öhberg tosiaan oli eronnut poliisikonstaapelin virastaan ja jäänyt hyviin suhteisiin poliisimestarin kanssa.

  Pyynnöstä todistetaan täten, että tämän poliisilaitoksen entinen konstaapeli Gustaf Edvin Öhberg on raitis, kunnollinen ja järjestystä rakastava henkilö, sopiva pitämään ja johtamaan kahvilaa tässä kaupungissa.
 
Porvoon terveyslautakunnan tarkastaja, apteekkari Emil Fr Mikander suoritti kahvilassa tarkastuksen marraskuun 16. päivänä 1926 ja totesi sen tilojen olevan asianmukaisessa kunnossa.