Liikennevakuutus

Huhtikuun 29 päivänä 1925 sääti eduskunta lain "moottori- ajoneuvoliikenteestä johtuvan vahingon vastuusta". Laki tuli voimaan syyskuun 1 päivänä. Rekisteröidyn moottoriajoneuvon omistajan piti sen mukaan vakuuttaa ajoneuvonsa jossakin valtion hyväksymässä vakuutuslaitoksessa laissa mainittujen vahinkojen korvaamista varten.

Lain määräyksiä tarkennettiin viikkoa myöhemmin asetuksella, jossa määriteltiin ehdot niille vakuutusyhtiölle jotka lain mukaisen vakuutuksen saivat antaa. Ajoneuvojen vakuuttamisesta oli maaherralle toimitettava todistus ennen 15 päivää elokuuta 1925 ja rekisteröitäessä ajoneuvo saman elokuun 1 päivän jälkeen oli todistus vakuutuksesta myös esitettävä.

Vakuutus oli tarpeen varsinkin moottoriajoneuvo- onnettomuuksissa syntyvien henkilövahinkojen korvaamiseen samoin kuin vielä nykyäänkin. Tässä esimerkki onnettomuudesta, joka sattui hieman ennen lain voimaantuloa mutta kertoo varmasta osaltaan syistä jotka johtivat vakuuttamispakkoon.

  Borgåbladet 18.11.1924
  Viime lauantai-iltana klo 8:n aikaan aiheutti juopunut kuljettaja vakavan onnettomuuden Vanhalla Kirkkokadulla. Ruotsinkielinen jumalanpalvelus oli juuri päättynyt ja kirkosta tullutta väkeä oli liikkeellä paljon. Omnibusauto tuli joukkoa vastaan hiljaisella nopeudella ja ohitti jalankulkijat varoen. Sen jälkeen tuli toisesta suunnasta melko kovalla vauhdilla henkilöauto, jonka kuljettaja ei varoittanut kulkijoita äänimerkein. Auto tönäisi ainakin puolentusinaa kulkijaa nurin ja kaksi jäi auton alle, neljätoistavuotias lyseonoppilas Henry Edvard Backman ja talonomistaja K.E. Bäckström. Auto pysähtyi hetkeksi mutta jatkoi matkaa sammutettuaan ajovalot. Auton alle jääneiden lisäksi loukkaantui lievemmin lyseonoppilas Björn Nyman.

Onnettomuuden aiheuttanut auto tuli myöhemmin takaisin Kirkkokadulle ja poliisi pidätti sen kerkkoolaisen kuljettajan, maanviljelijänpoika Eino Armas Vaaran. Kyydissään hänellä oli myös kerkkoolainen koneistaja Johan Oskar Tuominen. Toinen kyydissä ollut häipyi paikalta.

Poliisin kuulustelussa Vaara kertoi, että oli ajanut enintään 30 km/h vauhdilla ja antanut äänimerkkejä jalankulkijoita lähestyessään. Hän oli yrittänyt myös jarruttaa mutta jonkin vian takia ei ollut onnistunut autoa pysäyttämään. Valojen sammumisen Vaara väitti myös johtuneen jostain viasta. Tuominen puolestaan ei muistanut oliko Vaara antanut äänimerkkejä vai ei. Autoa tarkastettaessa havaittiin etteivät sen jarrut ehkä olleet aivan kunnossa, mutta muistettiin myös, että todistajien kertoman mukaan oli auto kuitenkin pysähtynyt väkijoukkoon törmättyään. Kumpaakin syytettiin juopumuksesta, Vaaraa lisäksi liikenteen vaarantamisesta ja Tuomista alkoholin hallussapidosta.

Eräs onnettomuustilanteessa mukana ollut vetosi Borgåbladetissa, että katuvalaistusta Porvoossa parannettaisiin, kun onnettomuuspaikan kohdalla oli varsin pimeää; että liikenne Kirkkotorin ja Papinkadun sekä Museotorin ja Nikolainkadun välissä määrättäisiin yksisuuntaiseksi; ja että autoliikenne Vanhalla Kirkkokadulla kiellettäisiin hetkeksi aina kirkossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen. Kadun sulkemisesta voisivat passipoliisit Nikolainkadulla huolehtia ilman että heidän varsinainen tehtävänsä siitä kärsisi*.

*osan näistä toiveista toteutti Maistraatti heti joulukuussa 1924

  Borgåbladet 22.11.1924
 

Yleisönosastokirjoituksen mukaan autonkuljettajat antoivat muita tielläliikkujia lähestyessään varoittavan äänimerkin vasta niin myöhään, noin 10-20 metrin päässä, ettei väistämismahdollisuutta enää ollut. Kirjoittajan mielestä äänimerkki tulisi antaa jo 100 metrin päässä.

Eino Vaarasta kirjoittaja totesi, että tämä aina oli ollut vaarallinen liikenteessä, kun ei sen paremmin koskaan varoittanut tulostaan äänimerkillä tai alentanut nopeutta muita kohdatessaan. Ketään ei pahemmin haittaisi, jos tämä usein juopunut yksilö menettäisi ajokorttinsa rangaistukseksi itselleen ja varoitukseksi muille.

(Autoja oli vielä niin harvassa että oli helppoa joutua yleisön silmätikuksi...)

  Borgåbladet 16.6.1925
  Raastuvanoikeus tuomitsi Eino Vaaran viime vuonna 15 marraskuuta tapahtuneen onnettomuuden vuoksi liikenteen vaarantamisesta 40 päiväsakkoon, yhteensä 600 markkaa, E Bäckströmille aiheutetusta ruumiinvammasta 20 päiväsakkoon (300 mk) ja Henry Backmanille aiheutetusta ruumiinvammasta samoin 20 päiväsakkoon. Lisäksi joutuu Vaara maksamaan Bäckströmin lääkärikuluja 6132,50 markkaa, Backmanin lääkärikuluja 7916,50 markkaa ja heidän oikeudenkäyntikulujaan 2000 markkaa kumpaisellekin.

Onnettomuusautoa kuljettaneen Vaaran saamat sakot olivat varsin vähäiset, sillä yksin juopuneena esiintymisestä sai vuonna 1925 jo 175 markan sakon. Sen sijaan lääkäri- ja oikeudenkäyntikulujen korvaaminen kävi kukkarolle: summalla olisi melkein voinut ostaa uuden Ford Touringin (T-Ford), joka tuolloin maksoi reilut 20.000 markkaa.


Onko sinulla vanhoja valokuvia?

Tarvitsen tämän sivuston kuvitukseen vanhoja valokuvia porvoolaisista autoista ja autoilijoista.

En välttämättä omaksi, vaan nähtäväksi ja kopioitavaksi.

Jos haluat ja voit auttaa kuvien saamisessa, ota yhteyttä:

Klaus Andersson
040 837 89 84; tai

kuvat@porvoonliikenne.net