Verotus

Autoiluun kohdistui jo 1920-luvulla melko tarkalleen samanlainen verotus kuin nykyäänkin. Vuodesta 1909 oli autoista peritty tullimaksua, joka 1920-luvulla vaihteli suuresti sen mukaan, miten hallitus katsoi sillä voitavan vaikuttaa taloudellisiin olosuhteisiin. Keskimäärin tulli oli 30-40 % auton tuontihinnasta, mutta enimmilään 1920-luvun lopussa yli 60 % jos tuotavan auton arvo oli vähintään 160.000 markkaa. Esimerkiksi vuonna 1927 tuotiin Suomeen 5.709 henkilöautoa ja 1.943 kuorma-autoa, joiden arvo oli 395 miljoonaa. Tullia näistä kertyi 71 miljoonaa markkaa.

Vuosittain uusittavasta ja lunastettavasta rekisteriotteesta piti maksaa leimaveroa, joka vaihteli ajoneuvon tyypin ja käyttötarkoituksen mukaan.

Leimaveron määrä vuonna 1922:

  1. Tavallisesti 300 markkaa ja lisäksi kultakin täydeltä hevosvoimalta joka ylittää 15 hevosvoimaa, 60 markkaa ja joka ylittää 40 hevosvoimaa, tämän lisäksi 50 markkaa.
  2. Taksista 60 % edellä kerrotusta määrästä
  3. Vain tavarankuljetukseen käytettävästä automobiilista 100 markkaa ja sen lisäksi kultakin täydeltä moottorin hevosvoimalta, joka ylittää 25 hevosvoimaa, 40 markkaa ja joka ylittää 50 hevosvoimaa, vielä lisäksi 50 markkaa.
  4. Moottoripyörästä 50 markkaa ja sen lisäksi 50 markkaa, jos moottorin hevosvoimamäärä ylittää 5 hevosvoimaa.

Jos ajoneuvon otti käyttöön syyskuun 1 päivän jälkeen oli leimaveron määrä puolet edellä säätetyistä määristä. Leimaverosta olivat vapaat mm. palo- ja sairasautomobiilit ja -moottoripyörät. Säännöllistä yleistä liikennettä välittävät automobiilit ja moottoripyörät voi valtioneuvosto kokonaan tai osaksi vapauttaa leimaverosta.

Vuoden 1929 tammikuun 18 päivänä sääti eduskunta lain moottoriajoneuvoverosta. Veroa tuli suorittaa kalenterivuodelta etukäteen, jos auto otettiin käyttöön kesken kalenterivuoden maksettiin veroa kahdestoista osa per käyttökuukausi. Veron määrä oli seuraava:

  1. Moottoripyörä ilman sivuvaunua, 150 mk;
  2. Sivuvaunullinen moottoripyörä, 250 mk;
  3. Omnibusautomobiilista (yli 7 henk. kuljetukseen tarkoitettu auto), 150 mk jokaisesta matkustajapaikasta;
  4. Tavarankuljetukseen tarkoitetusta automobiilista 600 mk sekä jos sen kantavuus ylittää 1000 kg, lisäksi 200 mk per jokaiselta alkavalta 250 kg joka ylittää 1000 kg kantavuuden.
  5. Muusta automobiilista 70 mk jokaiselta alkavalta 100 kg sen omapainosta, kuitenkin vähintään 700 mk. Jos tällaisen automobiilin hevosvoimamäärä oli yli 15 lisättiin veroa kymmenesosalla jokaista 15 ylittävältä hevosvoimalta.

Myös autojen varaosista ja polttoaineesta maksettiin tullia ja veroa. Polttoaineiden - lähinnä bensiinin - verotusta nostettiin 1920-luvun lopulla niin paljon, että puukaasun käyttö autojen polttoaineena tuli joidenkin kokeilujen mukaan selvästi edullisemmaksi kuin bensiinin käyttö. Bensiini oli tuolloin vielä kokonaan tuontiainetta, sillä Suomessa ei vielä vuosikymmeniin ollut laitosta raakaöljyn jalostamiseksi bensiiniksi.

Puukaasun käyttöä kokeili Helsingin ja Porvoon välillä "Tavara-kuriiri" -nimellä liikennöinyt insinööri Heinjärvi. Hän laski vuonna 1929, että yhdensuuntaisella matkalla Helsingistä Porvooseen kulutti puukaasulla käyvä auto polttoainetta 8 markan arvosta, mikä oli selvästi vähemmän kuin samalla matkalla tarvittavan bensiinin arvo. Puukaasulla käyvä auto ei kuitenkaan ollut yhtä tehokas kuin bensiinikäyttöinen, lisäksi tarvittavat laitteet aiheuttivat melko suuret hankintakulut. Erilaisia kokeiluja kuitenkin tehtiin ilman että puukaasu vielä silloin olisi korvannut bensiinin.


Onko sinulla vanhoja valokuvia?

Tarvitsen tämän sivuston kuvitukseen vanhoja valokuvia porvoolaisista autoista ja autoilijoista.

En välttämättä omaksi, vaan nähtäväksi ja kopioitavaksi.

Jos haluat ja voit auttaa kuvien saamisessa, ota yhteyttä:

Klaus Andersson
040 837 89 84; tai

kuvat@porvoonliikenne.net